RAIVAUSTA

Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Sitten oli tontti, joka on täynnä risua ja mätästä. Pilkistipä seasta pieni kaatopaikkakin.

Siellä se kanisteri pilkistää.

Kaatopaikka huomattiin jo aikaisemmin, se oli nätisti sijoitettu kahden marjapensaan välimaastoon. Matkaa lähimpään talonkulmaan oli vain muutamia metrejä. Oli sanomattakin selvää, että roina ei jää tähän paikkaan vaan kuljetetaan Tarastenjärvelle. Suurin osa kasasta oli tiiltä kokonaisena, paloina ja murskeena. Mukana menossa oli myös yksi moottori, polkupyörän renkaita ja sekalaista muovijätettä. Ja sitä sun tätä muuta pientä.

Ihanan siistiä.

Kuten kuvasta näkyy, molemmat marjapensaat (punainen viinimarja ja karviainen) kaivettiin samalla ylös. Niiden sijainti tontilla ei ollut paras mahdollinen emmekä halunneet ottaa riskiä, että ruokamarjoissa olisi jotain haitallista jäämää kaatopaikasta. Punaisia viinimarjoja tontilla riittää, mutta karviainen oli ainoa vastaan tullut. Tosin mahdollisuuksia vielä on, niin paljon pusikoita on kartoittamatta.

Ensimmäinen kaatopaikkakuorma.

Oma pieni kaatopaikkamme sai oikealle kaatikselle seuraa talon sisältä ja puutarhasta ja vähän navetastakin löytyneestä jätteestä. Kuorman "perustana" homeiset ja hiiriset patjat sekä puutarhaan hylätty uima-allas ja muoviritilät.

Risukasa.

Tontti on täynnä jo aiemmin kaadettujen puiden oksia ja näytti olevan ehtaa runkoakin seassa. Kuvan kasassa on vanhaa männyn oksaa (ruskea) ja Kimmon kaatamien pikkumäntyjen oksia (vihreä).

Nainen silppuaa oksia.

Uusi ystävämme oksasilppuri osoittautui mainioksi apuvälineeksi. Sillä sai silputtua max 40 mm oksat ja pienet puunrungotkin. Sinne hake tippui lasten punkkaan.

Lopputulema.

 

 

 

Kuvassa ensimmäisen risukasan lopputulos. Haketetut oksat olivat vain jonkin oudon pitkä- ja runsasneulaisen mäntylajin oksia, joten aika suuri osa kasasta on neulasia. Kompostiin niitä ei voi laittaa eikä ehkä pensaiden juurillekaan.

Kompostikehikot.

Rakentelimme myös jämälaudoista komposteja, huomaa hienopuusepän kädenjälki vinoina kehikkoina. Täyttyivät vain saman tien niiden alta kaadetuista sananjaloista. Täytyy rakentaa lisää.

Polttopuita.

Viikonlopun päätteeksi hakkasimme hieman polttopuita ja aloitimme puukasan teon. Polttopuut kuuluivat kyllä kiinteistökauppaan mutta myyjä ei huomannut mainita, että ne on itse tehtävä.

MITÄ RAHALLA SAI?

Kalliolehto on vanha maatila, jota on viljelty viimeksi 1960-luvulla. Alunperin se on ollut lähistöllä olevan ison talon torppa, viimeiset vuosikymmenet se on ollut kesäpaikkana.

Tilan koko on 5,3 ha, etupäässä "hyvässä kasvussa olevaa eri-ikäistä sekametsää, jolla on suuret luontoarvot" (suora sitaatti metsäarviosta). Jossain talon takana meillä on myös oma vuori, sinne asti emme kylläkään ole vielä ehtineet... Pieni peltoplänttikin meillä on, se tosin on puskenut viime vuodet juolavehnää. Näsijärven rantaan on n. 200 metriä ja siellä meillä on vene- ja uimapaikka.

Metsää talon takana

Talolla on ikää kunnioitettavat 119 v. Se on hirsirakenteinen, tehty kalliolle korkean kivijalan päälle. Kokoa on n. 100 m2. Edelliset omistajat olivat kyllästyneet sen kunnostamiseen ja viimeisimmäksi korjaukseksi ajateltu ulkovuoraus oli jäänyt kesken, kuten kuvasta näkyy. Tellingit vain jäivät pystyyn. Kun talon laittaa kuntoon, eiköhän tuolle vielä toiset 100 vuotta uskalla toivoa elinikää.

Talon paraatipuoli

Talon toinen puoli on tupaa, joka on melko lailla 1800-luvun lopun asussa leipäorsineen sun muineen. Vain leivinuuni on muurattu uusiksi muutama vuosi sitten. Leveät, kuluneet, narisevat ja lahot lattialankut kuuluivat kauppaan. Niiden alla on kaikkea mielenkiintoista, oljilla näköjään ovat eristäneet lattioita.

Tupa

Talon toisessa päässä on keittiö, eteinen ja kaksi kamaria. Edelliset omistajat ovat maalanneet ja tapetoineet nämä huoneet ja vetäneet kaivosta keittiöön vesijohdon.

Keittiö

 Pihapiirissä on useita rakennuksia. Ensinnäkin suuri navetta, jota ei tiettävästi koskaan ehditty käyttää eläinten asuinsijana. Navetta on ihan purkukuntoinen, osa seinistä on jo romahtamispisteessä. Purkamista onneksi helpottaa hieman se, ettei siellä jonkin ihmeen syyn vuoksi ole betonilattiaa.

Navetta

Pihassa on pari aittaa. Toinen, pienempi, on selvästi vieraiden ja omien lasten käyttöön, kunhan hirren raot tiivistää pellavariveellä. Isompi aitta on työkalujen sun muiden säilytykseen.

Pikkuaitta

Sauna on hyvin perinteinen löyly- ja pukuhuoneet sisältävä hirsisauna. Sisältä löylyhuone on lähes musta, lieneekö ollut joskus muinoin savusauna? Jätevesijärjestelmä on tälle kylpylaitokselle toistaiseksi tuntematon käsite ja senkin vuoksi sijainti heti kaivoon nähden ylärinteessä on erikoinen ratkaisu. Voi olla, ettei saunan paikka ole tulevaisuudessa tässä.

Sauna

Ja lähestulkoon ensimmäisenä piti pystyttää pihaan lapsille trampoliini, Riikalle kiitos hyppyalustasta.

Pojoing!

KUINKA KALLIOLEHTO OSTETTIIN?

Vastaus on, että rahalla ostettiin.

Toukokuun lopulla saimme vinkin (kiitos Pipsa!) Tampereen Teiskossa olevasta vanhasta torpasta, jonka emäntä oli lopen kyllästynyt sen ylläpitämiseen. Torpassa yhdistyi lähestulkoon kaikki se, mitä olemme kesäpaikalta toivoneet. Sijainti oli alle tunnin ajomatkan päässä kotoamme, tilalla oli vanha hirsitalo, tontti oli iso ja järvi vieressä. Sanoin "lähestulkoon kaikki" sen takia, että hinta oli vähän suurempi kuin olimme ajatelleet alunperin ja torpasta löytyi yhtä sun toista kunnostettavaa. Torpalla oli kuitenkin hyvä stimmunki (siinähän mietitte) ja 3 vuotta etsintää sai riittää.

Ensimmäinen kohtaaminen torpan kanssa oli järisyttävä. Autolla pääsi hädintuskin ajotielle, vastassa oli metrinen viidakko erilaisten putkikasvien sekoitusta. Tytär huusi heti autosta päästyään "Tää on kauhee!" Saunaan päästiin kurkistamaan, mutta muuten vain kierrettiin torpan ympäri ja ihmeteltiin keskeneräisen ulkolaudoituksen takaa pilkistäviä lahoja alahirsiä. Tontilla oli jättimäinen navetta, joka vaikutti purkukuntoiselta. Se muuten on purkukuntoinen.

Seuraavalla kierroksella päästiin jo sisään torppaan. Aamusella heräteltiin omistajapariskunta ja heidän koiransa, joilta saimme kattavan esityksen torpan vaiheista. Hinta-arviomme oli melko kaukana omistajien pyynnöstä, joten paikalle pyydettiin Finnea LKV:n mainio Jouni Järvinen. Hänen apunsa kaupan teossa oli korvaamaton ja saimme paljon hyviä vinkkejä, joita tulee ottaa huomioon. Hinta muuten asettui sinne, missä sen suurinpiirtein kuvittelimmekin olevan.

Pankki ja kiristyvät lainaehdot löivät vauhtia kaupan tekoon ja lopulta juhannuksenpyhinä laadittiin kauppakirjaa. Kaupat tehtiin 30.6. ja samana päivänä torpan hallinta siirtyi meille.

Ja tästä alkaa meidän aikamme Kalliolehdossa.