TUVAN HIRRET VAIHDETTU

Hirsimies lupasi tulla keväällä vaihtamaan hirsiä ja ilmeisesti kevät tuli jo nyt, sillä työ on tehty! Naapurin maamies tuli aluksi siirtämään hirret alapihan taapelista yläpihalle traktorin peräkärryllä, Heikkala teki töitään seitsemänä työpäivänä ja katso, se on valmis:

Takapihalta.

Sisältä takaseinä.

Etupihalta.

Kukin seinä nostettiin yksitellen kolmesta kohtaa pullotunkeilla. Vaihdettaviin hirsiin tehtiin laitimmaisiin nostokohtiin kuvassa näkyvät kolot, 100 x 100 mm piirut pultattiin yhteen seinän läpi kolmella kierretangolla, kahdesta alimmasta terveestä ja ylimmästä hirrestä. Sitten vaan lahonneet hirret pois.

120 v. vanhaa, lahonnutta hirttä.

Vanha ristinurkka.

Hirsimies työssään.

Heikkala sovitteli hirret toisiinsa ison rälläkän veistolaikalla. Oli tehokkaan tuntuinen laite, purua syntyi sukkelaan:

Valmis takaseinä.

Ensin tehtiin taka- ja etuseinät liitoksen koloineen, ja tämän jälkeen päädyn sekä sisäseinän hirret työnnettiin paikoilleen.

Valmis etuseinä.

Valmis päätyseinä.

Valmis sisäseinä uunin vierestä.

Ulkoseiniin vaihdettiin kolme kierrosta. Sisäseinän alin hirsi oli terve ja sinne vaihdettiin kaksi kierrosta. Hirsien väliin ja kaikkiin liitoskohtiin tuli 15 mm paksua pellavanauhaa.

Lapaliitos.

Hakaliitos.

Seinät olivat 6-7 m pitkät ja sahaamamme korvaushirret n. 4,5 m, joten kunkin seinän hirsikierros tehtiin kahdesta osasta. Tämä olikin ihan hyvä, sillä täyspitkiä hirsiä olisi ollut todella raskasta nostella. Alimmaisen kierroksen jatkoksessa Heikkala käytti hakaliitosta ja muissa kierroksissa lapaliitosta. Molemmat liitokset vahvistettiin puutapeilla, hakaliitoksen tapit jäivät piiloon hirsien ylä- ja alapinnoille.

Pääty.

Etuseinän päädyssä isojen nurkkakivien päälle oli kasattu pieniä kiviliuskoja, mutta nyt ne korvattiin yhdellä 20 x 20 x 30 cm graniittilohkareella. Näin muita alempana ollut nurkka nousi n. 10 cm, tosin ei vieläkään muiden tasolle.

Tulevaan käyttöön. Huom. kuvan vääristynyt vino seinä!

Hirsiä jäi kolme ylimääräiseksi, ja ne kasattiin takaseinälle odottamaan talon toisen pään kengitystä.

TALVI TEKEE TULOAAN

Talvi näyttää tulevan tänäkin vuonna. Viime viikolla oli Näsijärvi jäätynyt rannastaan niin, että ihan rantaviivassa jää jo kesti miehen painon.

Soutuvene on ollut kuivalla maalla mutta käänsin sen vielä ympäri, jottei lumi sada sisään. Tosin joidenkin viisaiden mukaan puuvenettä ei saisi kääntää vaan päälle pitäisi rakentaa ilmava katos, ilmeisesti nurin päin se voi homehtua. No, olkoon nyt noin.

Etupihan omenapuu ja istuttamamme tammi saivat jyrsijäverkot ympärilleen. Istuttamamme luumupuu on mennyttä, se taisi saada osumaa pihakoivujen kaadon yhteydessä.

Olen kuljettanut vuorelle laavun osia kapula kerrallaan ja ihaillut samalla maisemia. Viime viikolla näkymä talolle päin oli tällainen.

MUUTOS HIRSIEN VAIHDOSSA

Tuvan alimpia hirsiä piti tulla elokuussa vaihtamaan Ikatan rakennusrestaurointiopiskelijat. Ei kuitenkaan tuntunut löytyvän aikaa ja lopulta opettaja lakkasi vastaamasta soittoihini ja viesteihini. Pitäköön tunkkinsa.

Aloimme etsiä tilalle oikeita ammattilaisia. Kaikilla oli kuitenkin jo ensi kesäkin myyty ja vuoden päästä syksyllä olisi seuraavaksi aikaa tälle hommalle. Koska tuvasta oli lattia purettu, halusimme saada hirret vaihdettua ennen kesää ja uuden lattian tilalle kesän aikana.

Vihdoin tärppäsi. Lempäälästä löytyi Markus Heikkala (www.kylanikkari.fi), joka kävi paikalla ja totesi työn olevan toteutettavissa keväällä. Heikkala toimii myös hirsirakentamisen opettajana Kurun metsäopistossa, joten melko edullisen hinnan myötä kättelimme asian sovituksi saman tien.

Ikkunathan on jo aikaa sitten poistettu tuvan seinistä. Laitoimme alkuun aukkoihin muovipressut mutta eivät kestäneet. Nyt ikkuna-aukot on levytetty erinäisillä jämäpaloilla, eiköhän nyt pidä sateen loitolla.

Laiskuus kannattaa aina. Nyt marraskuussa olivat aiemman omistajan pystyttämät rakennustelineet romahtaneet eikä niitä tarvitse itse enää purkaa hirsimiesten tieltä pois.

NURMIKON ISTUTTELUA

Tuvan eristeenä ollut hiekka kärrättiin etupihalle. Sillä saatiin täytettyä nurmikon kolot ja vanhan omenapuun alapuolella olevaa rinnettä tasoitettiin niin, että paikasta saatiin tasainen. Teimme kuusen rungoista pengerrykset ja kiilasimme ne tammisilla n. 50 cm pitkillä soiroilla paikoilleen.

Hiekan päälle laitoimme 20 säkkiä multaa, tasoitimme ja jyräsimme pinnan. Maria kylvi päälle sahajauhoihin sekoitettuna vanhan ajan pihaseoksen, joka kevyesti sekoitettiin pintaan.

Vaikka kylvö tehtiin syyskuun lopussa, itivät siemenet hyvin. Lokakuun puolivälissä paikka vihersi lehtien alla.

SYYSPUUHAA 2018

 Syksy saapuu. Muissa blogiteksteissä sitten kesän jälkeisistä touhuiluista enemmän mutta tässä muutama hajanainen kuva:

Puolitoista vuotta sitten pihalta kaadettiin hirsiaihioiden kanssa useita koivuja, joista osa roikkui talon päällä. Pätkin puut n. 60 cm pituisiksi ja kasasin pätkät pihan reunalle. Siinä olen sitten ohi kulkiessani aina silloin tällöin halkonut puita muutaman kerrallaan. Olen savotassa ehkä puolivälissä.

Hankimme polttopuiden kuivatteluun kuvan mukaisen n. 8 m3 teräshäkin, johon heittelimme halottuja puita. Varmaan ilmava ja hyvin kuivattava keksintö mutta tuon häkin tyhjennys on vielä arvoitus. Ei tuolta ylhäältä ainakaan vähän kerrallaan puita oteta, tuo pitänee purkaa kokonaan johonkin alempaan varastoon. Vai onko meiltä jäänyt jotain ymmärtämättä...

Jossain vaiheessa syksyä yhdistimme siellä täällä makailevia lautakasoja. Samalla otimme verstaalle sisälle kuivumaan parikymmentä mäntylankkua odottamaan torpalle joskus tehtäviä puusepäntöitä. Maitolaiturin takana ollut kasa katosi.

Ostimme tuollaisen maapallon muotoisen kompostin ja siirsimme navetan takana olleen kompostin tämän uuden kompostin viereen huussin ja pellon väliin metsikköön. Näiden välillä on sitten tarkoitus pallotella huussin jätöksiä. Saa maapallo meidänkin p****t kannettavakseen.

Nostimme laiturin irtopään rannalle. Veden pinta oli laskenut muttei niin paljon, että olisi pää roikkunut samalla tavalla kuin alkukesällä.

Huomioitavaa on, että pintakäsittelemätön lehtikuusi on harmaantunut yhdessä kesässä.

Tässä kuvassa onkin koko kesän porkkanasatomme. Kasvimaan runsaisiin antimiin kuului myös kattilallinen perunoita ja nippu persiljaa sekä tilliä.

HIRSIEN VAIHDON VALMISTELUA

Ikaalisten käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen rakennusrestaurointiopiskelijat ovat luvanneet tulla syksyllä vaihtamaan torpan alimmat hirret entistä ehompiin. Ei yhtään huono ajatus, sillä nykyisistä näkee läpi.

Lattialaudat purettiin jo viime syksynä, mutta niiden alta ei poistettu kaikkia rakennelmia. Nyt rykäistiin ja kärrättiin hiekka puutarhaan tasoittamaan korkeuseroja ja kuoppia.

Seuraava työmaa.

Lattialautojen alla oli n. 20 cm eristettä, hiekkaa, sammalta ja hiukan olkia. Rakenne oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että lattialaudat lepäsivät hiekan päällä ilman mitään muuta tuentaa. Tosin hiekka oli 120 vuodessa sen verran tiivistynyt, että se ilmeisesti muodosti ihan tukevan kerroksen päällilaudoille. Alimpana eristekerroksena olivat sammallaatat, jotka estivät hiekan valumisen pohjalautojen läpi. Vanhan ajan tuulensuojalevy.

Lattia ilman eristeitä, pohjalaudat jäljellä.

Alimpana kerroksena oli eristekerroksen kannattajana pohjalaudat/-puut/-riu'ut. Sekalainen seurakunta ohuista ranteenvahvuisista puista järeisiin pölleihin. Hiekka oli lahottanut myös tämän kerroksen ja puut matkasivat kaatopaikalle.

Pölisevää hommaa, suojavarusteet pakolliset!

Tämä kuva ei tee oikeutta puiden lahoamisasteelle, mutta antaa kuvan tavaran moninaisuudesta.

Kaiken alta paljastui kallio. Takaseinä on lähes maassa kiinni, etuseinän alla sen sijaan on yli metri ilmarakoa. Lattian haltiahirsiä on 4 kpl ja niiden alle on kasattu monenlaisia kivi- ja lautakekoja. Takaseinän päässä haltiahirret makaavat maassa ja vaihtoon nekin menevät.

Eteisen ovelta kuvattuna.

 Jo tutuksi muodostunut mutta edelleen jännä tyyli on ollut piilottaa kaikenlaista kamaa talon alle. Nyt löytyi työkaluja, kenkiä ja kuistin vanhat portaat.

Kuvassa uuni ja eteisen ovi.

Uunin perustuksina on suuria graniittilohkareita, joita on tilkitty nyt jo osittain pudonneilla kiilakivillä. Ihan ok mutta voisi tuotakin nyt vahvistaa, kun lattia joka tapauksessa on auki.

Uunin perustukset.

Jostakin syystä haltiahirret on sahattu poikki ja pudotettu koko lattiaa hirsien korkeuden verran.

Katkaistu haltiahirsi.

Takaisku oli se, että tuvan ja eteisen välisen sisäseinän toiseksi alin hirsi oli laho. Siis se, joka on ollut kosketuksissa hiekan kanssa. Sekin pitäisi vaihtaa mutta poistamatta eteisen ja piiankammarin lattiaa ei onnistu, jollei hirsimiehillä ole jotain kikkaa tuohon.

RUUSUPUSKAN HÄÄTÖ

Talon edessä on ollut ruusupuska, joka on päässyt rehottamaan vapaana. Sijaintikin on ollut hieman huono kulkureitillä ja niitä ruusujakin on tontilla ihan riittämiin. Ja vielä sekin haitta, ettei alueelta ole päässyt leikkaamaan ruohoa kunnolla, kun on joutunut väistelemään tätä pensasta.

Päätimme kaivaa puskan pois. Ruusu tuntuu olevan kova versomaan uudelleen, jos maahan jää vähänkin juurenpätkiä. Sen vuoksi kaivoimme ympäriltäkin n. metrin säteeltä multaa ja tarkastimme, ettei juuria jää maahan. Pari kottikärryllistä epävarmaksi luokiteltua maata kärrättiin pellolle mutta muuten seuloimme mullan ja kaikki juuret ja itse puska vietiin kaatopaikalle. Nyt paikalla on reikä, joka pitäisi täyttää. Tämän alueen pintaa tasoitetaan muutenkin, jotta saamme rinteeseen tasaisiakin kohtia. Ehkä jotain pengerrystä?

Meteoriitti-iskun jälkeen.

ON MEILLÄ ONGELMA, NIMITTÄIN AMPIAISONGELMA

Kesän kuuma sää on ilmeisesti ollut suotuisa myös ampiaisille. Uuden huussin ikkunat ovat vielä ulkoa listoittamatta ja siihen on jäänyt rakoja, joista ampiaiset ovat päässeet tekemään pesän johonkin rungon sisään. Yhden raon kohdalla on kova liikenne ja sisältä kuuluu äänekästä pörinää. Olemme suihkutelleet raon ympärille ja rakoon sisälle torjunta-ainetta, jonka pitäisi tappaa ötökät heti ja pitkävaikutteisesti siten, että niiden koskiessa pinnoille jääneeseen aineeseen ne kuolevat myöhemmin.

Eipä ole ollut vaikutusta. Samalla tavalla ne edelleen lentelevät huussin ympärillä ja ovat vieläpä tehneet uuden pesän terassin alle. Se huomattiin vasta eilen eikä torjunta-aineen tehosta tähän pesään osaa vielä sanoa mitään. Eikä noita piilossa olevia pesiä saa oikein poistettua käsin, jonkinlaiseen haarniskaan pukeutuneena.

Tänään kuistilla lenteli kuvassa näkyvä n. 3,5 cm pitkä tyyppi, joka saatiin tapettua. Tämä taitaa olla kuningatar. Jos pesästä häviää kuningatar, muutkin hylkäävät pesän. Toivoa siis on.

Tämän ongelman vuoksi olemme ottaneet taas vanhan huussin käyttöön ja odottelemme syksyä, jolloin uusi huussi saadaan kokonaan omaan käyttöön.

Edit 25.7. Uuden huussin ympäristössä ei tänään lentänyt kuin pari eksyneen näköistä ampiaista, vaikka kuinka yritin niiden pesäkoloa häiritä. Luultavasti kuistilla nähty jättiläinen oli niiden kuningatar ja muut ovat hylänneet pesän. Hurraa!!!

Lopuksi positiivisia kuvia eiliseltä. Olimme pari tuntia uimassa, vesi oli lämpimämpää kuin olen koskaan Näsijärvessä kokenut. Navetasta löytämämme kumivene osoittautui paikkauksen jälkeen täysin merikelpoiseksi ja sillä pystyi hyvin soutamaan. Tässä se hinaa puuvenettä.

Uidessa nostelimme pohjasta irtokiviä, jotta kahlailu olisi mukavampaa. Näistä irtokivistä Maria rakensi laiturille jatkoksen, se kun oli jäänyt irti rantaviivasta veden noustessa.

SEKALAISIA KUVIA JA JUTTUJA

Viime kesänä (vai olikohan sitä edellisenä) Maria kuokki istuttamamme tammen ympäristön siistiksi vuohenputkista sun muista ei-toivotuista kasveista. Heittelimme paljaalle mullalle AhonAlku-nimisestä firmasta ostamiamme Pihapolku-siemeniä. On kestänyt leikkuuta ja niittoa, kuten luvattiin. Tulppaaneja paikalla kasvoi jo entuudestaan ja nyt tulppaanien juuresta on alkanut kasvaa kuvassa olevaa nättiä liilaa kukkaa. Onkohan tämä nyt sitä ketoneilikkaa?

Laitoimme taas kasvimaan lavoihin, viime kesänä ostettua multaa oli vielä 60 säkkiä jäljellä. Perunat olivat mitä lie lajiketta, joka oli jäänyt kodin jääkaappiin itämään. Tätä kirjoitettaessa varret ovat kasvaneet hyvin mutta perunamukuloita ei ole ilmestynyt. Sen sijaan salaatit, tilli, retiisit, porkkanat ja herneet ovat kasvaneet hyvin, salaattia ja tilliä on jo syöty.

Keväällä 2017 sahatut laudat ovat nyt olleet puolitoista vuotta navetan eteläseinällä taapelissa. Aurinko on vähän liiankin paljon päässyt paistamaan niihin ja vesisateet ovat ehkä päässeet huuhtelemaan reunimmaisia lautoja. Ovat kyllä hienosti harmaantuneet säiden armoilla olleet laudat, kun vertaa taaempiin.

Talossa oli edellisten asukkaiden jäljiltä eteisessä pari jääkaappia, joita oli ilmeisesti käytetty säilytyskaappeina. Veimme ne kaatopaikalle ja kaappien takaa paljastui maalamatonta hirsiseinää, jota pitkin kipitti muutama muurahainen.

Ostin taannoin Tuakon Takomon piilupetkeleen ja kokeilin talvella sen toimintaa tähän hirsiseinään. Eteinenhän on maalattu valkoiseksi ja maalipinta pitää joka tapauksessa poistaa tai peittää. Hyvin lastu lähti, ei ehkä ihan oikeaoppista piilutusta. Muurahaisia tai niiden syöntijälkiä ei ole sen koommin tällä seinällä näkynyt.

Kävimme viime kesänä Kotiseutumuseossa. Siellä oli muun muassa torppamme tontilta 1970-luvulla siirretty vaarinpirtti, joka lienee ollut tontilla jo ennen nykyisen talon rakentamista.

KESÄKUU

Kesäkuussakin oltiin Ränsylässä, vaikka blogia ei tullutkaan kirjoitettua. Oikeastaan oltiin kesäkuussa paikalla useampi yö kuin koko viime kesänä, kiitos parempien kelien.

Juhannuksena  oli kyllä sateista mutta kohtuullisen lämmintä. Mamman kanssa olimme pari päivää saunomassa ja uimassa. Maitolaiturikuvasta päätellen myös aurinko näyttäytyi jossain vaiheessa.

Maitolaituri kukkii.

Edellisten asukkaiden jättämä lippu pääsi paraatipaikalle terassin kaiteeseen. Oikea lipputanko kyllä voisi sopia talon viereen kalliolle.

Juhannushuvit.

Alkukuusta kävimme Marian kanssa vuorella katsastamassa paikkaa laavulle. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyimme kuvan paikkaan, jossa oli kohtuullisen tasaista eikä ollut ihan heti kallionkielekkeen edessä.

Näköala tulevalta laavulta.

Laavuhan pitäisi perinteiden mukaisesti rakentaa pyöröhirsistä, ehkä jopa kuorimattomista sellaisista, mutta koska hirsien siirto ylös olisi liian raskas urakka, päädyin ihan vain lautarakenteiseen hökötykseen. Alle tulee kuvan kehikko ja siitä ylöspäin pystyparruja ja lautaa. Kunhan saan ne kannettua ylös.

Kaivolle tuli myös tehtyä uusi kansi, jossa on saranoitu luukku ämpärin laskua varten. Sinkkiämpärin heitolla vesi nousee tällä hetkellä.