PUUTARHAN KEVÄT

Mistä tietää, että kevät on tullut?

Siitä, että tramppa on otettu käyttöön. Talvella koivujen kaadon yhteydessä trampoliini oli revitty alarinteeseen suojaan kaatuvilta puilta. Siellä se nökötti lopputalven mutkalla ja irtonaisine osineen. Omalle paikalleen se pääsi heti kun maasta lähti lumi. Ja kun sen paikalle kaadetut koivut oli pilkottu. Ja oksat siivottu. Ja sanomalehdet levitelty (kyllä!).

Sanomalehtien levittely pihamaalle on epätieteellinen experimentti, josko trampan alla kasvavat nokkoslaumat ynnä muut saataisiin tukahdutettua. Sanomalehtien päällä painoina on kiviä ja laudankappaleita, ja kuvan oton jälkeen sen päälle on levitetty myös märkää sahanpurua. Purua näet oli melkomoinen pino hukattavaksi sahurin käynnin jälkeen.

Trampoliinille koitti kevät.

Keväällä oli yllättävän helppo tehdä pihasta "löytöjä" kun rehottavat heinät ja vuohenputket eivät peitä näkymiä. Vai mitä sanotte tästä?

Tai tästä? Yllä olevassa kuvassa on risuja parin neliömetrin alueella. Alla taas... ehkä 20 neliötä.

Risujen lahoamisasteesta huomaa, että ihan viimeaikaiset pinot eivät ole kyseessä. Sijainti molemmilla esimerkkiläjillä on kyseenalainen (kyllä, näitä on siellä täällä muuallakin), toinen on heti tuvan ikkunoiden alla ja toinen pihaan tultaessa. Pienillä operaatiolla nimeltä maitokärrymuilutus ja haravointi saatiin jo maan pintakerrostakin näkyviin. Alempaa kuvaa otettaessa olivat alimmat risut vielä jäätyneinä maahan kiinni, joten ihan kaikkea ei saatu kerralla irti. Ylemmän kuvan paikkeilta olin jo viime kesänä hakettanut aika määrät rankoja ja isoja oksia, mutta nämä "pienet" risuläjät olivat niin heinien peitossa, ettei niihin päässyt käsiksi. Tällä kohdin kallio on hyvin lähellä, joten ajatuksissa siintelee riipiä joutavat heinikot pois ja perustaa pihakallio näille main.

On haravoitu.

Haravoinnin yhteydessä löytyi kaivon vierestä kukkapenkki, jonka olemassa olosta ei viime kesänä ollut aavistustakaan. Nyt sieltä puski joukoittain iloisia narsisseja. Päällänsä oli juuri tuon alemman risuläjän helmoja ynnä muuta kuollutta kasvillisuutta sellainen kerros, että siitä tuskin mikään olisi kasvanut läpi. Navetan päädystä tulevien lautapinojen alta pelastin muutaman sipulikasvin ja siirsin yläpihalle tammen viereen. Siellä täällä nurmikolla näkyy seuralaisia, on tulppaaneja, idänsinililjoja ja käenrieskoja.

Narkissoksen kaimat.

Skilloja.

Käenrieskoja ja mansikoita.

Käenrieska oli minulle aikaisemmin tuntematon laji. Puhelinkosultoin viherpeukaloäitiäni ensimmäisten havaintojen jälkeen. Kovin paljon kuvailua ei ollut antaa, lähinnä kukan väri ja kasvin korkeus. Uskomatonta kyllä lajitunnistus oli seuraavana päivänä varmistunut ilman ainoankaan kuvan vaihtoa. Teille, jotka ette kyseistä lajia tunne, tiedoksi, että pikkukäenrieska on pienin Suomessa elelevä liljakasvi. Korkeutta on vuokkojen verran, mutta lehtiä on vain yksi, pitkänomainen ja kapea. Pikkusormenpään kokoisia mukuloita löytyi ruusupenkkiä raivatessa ja ihmettelinkin jo syksyllä mitä mahtavat olla. Keväällä kasvusto näyttää lähinnä harvalta ruohikolta kunnes keltaiset söpöt kukat puhkeavat.

ALKUVUOSI: TUKKEJA, HORMEJA JA VILLIELÄIMIÄ

PUIDEN KAATOA

Helmikuussa Puutyö Papu tuli kaatamaan talon ympäriltä 11 pihakoivua, jotka olivat kallellaan taloon päin ja joidenkin puiden oksat roikkuivat katon päälläkin. Taljavirityksillä varmistimme, että puut kaatuivat oikeaan suuntaan ja kyllä ammattimies hommansa osasikin.

Pihakoivut kaatuvat

Samalla Papu kaatoi suurimmat metsästä kaadettavat männyt. Rehellisesti sanottuna oma rohkeus ei enää riittänyt kaatamaan satavuotiaita mäntyjä, joiden ympärysmitta tyveltä oli parhaimmillaan 70 cm. Eikä oman moottorisahan laippakaan olisi riittänyt niiden nujertamiseen.

8 kuution kasa 60 cm pätkiä odottaa halkaisijaansa

Naapurin maanviljelijä ajoi metsätraktorillaan ja tukkikärryllään puut pihaan odottamaan sahuria, pino mäntyjä ja toinen kuusia. Tein siis ajouria sinne tänne ja ensi talvena, kun kaadetaan uusi satsi kuusia, saadaan ne haettua näppärästi.

Tukit matkalla

Mäntypino

 HORMEJA

 Talossa on kaksi savupiippua ja kummassakin kaksi erillistä hormia. Aiempi omistaja oli tunkenut tuvan ja piiankammarin piipun hormeihin teräspiiput mutta mitenkään niitä ei oltu kiinnitetty paikoilleen. Veto kuulemma on ollut tuvan leivinuunissakin huono ja muita tulisijoja ei ole vuosikausiin käytetty.

Asta-messuilla tapasimme kahden eri hormien tarkastuksia ja kunnostuksia tekevän yrityksen edustajat, jotka lupasivat tulla tekemään ilmaisen hormien tarkastuksen (ja tarjouksen kunnostuksesta). Vaihtoehtoina kunnostuksessa on yleensä hormin massaus tai sisäpiipun asennus. Sisäpiippua käytetään kuitenkin pääasiassa öljykattilan yms. yhteydessä, se kun pienentää liiaksi hormia ja aiheuttaa kondenssiongelmia. Kummatkin firmat kävivät paikalla, kuvasivat kamerallaan hormit koko matkalta ja tekivät savukokeita vedon toteamiseksi.

Toisen yrityksen mukaan hormeja ei kannata missään nimessä massata, sillä ne ovat vedon kannalta liian suuria ja pinta-alaa pitäisi mieluummin supistaa. Eikä massaa kuulemma saa hormissa olevien mutkien vuoksi laitettua alas asti, joustoputki sinne menisi.

Toinen yritys taas aikoi massata vain piipun yläosat, alaosat olivat heidän kuvauksen mukaan ihan hyvässä kunnossa. Alaosassa savukaasut ovat sen verran kuumia, että ne pitävät hormit puhtaampina ja vain yläosaan kertyy nokea ja muita haitallisia aineita.

Hinta oli molemmilla vaihtoehdoilla suurin piirtein sama. Täytynee pyytää vielä nuohooja paikalle puolueettomana sanomaan oma mielipiteensä.

METSÄN ELÄIMIÄ

Pihalla oli jossain vaiheessa jolkotellut ilves, sillä sen jäljet metsästävä metsurimme tunnisti lumesta. Ilves oli juoksennellut pihapiirissä sinne tänne mutta se, oliko löytänyt etsimäänsä, ei selvinnyt.

Ilveksen tassunjäljet

Myös korppi on kaarrellut pihan yllä, kun olen käynyt talvella paikalla. Sillä on ollut kova kisa varisten kanssa mutta voittajaa ei ole julistettu.