Hirsimiehen jäljiltä tuvan sisäpuoli oli täynnä lastua, laudanpätkää ja muuta puusilppua. Samoin eristeenä ollutta hiekkaa oli valunut alla olevan kallion päälle niin, että pohja oli aikamoista mössöä.
Tämän siivoamisessa saimme käytettyä pari viikonloppua mutta lopulta pohja oli putsattu ja harjattu niin, että sen päällä voi alkaa rakentaa uutta lattiaa.
Syksyn pimeinä iltoina oli aikaa suunnitella lattiarakennetta. Hieman piti kysyä neuvoa isoilta pojilta mutta lopulta piirustuspöydältä pullahti ulos kuvan mukainen suunnitelma:
Alimmaiseksi tuli ns. haltiahirsiksi yhteennaulatut 48 x 148 mm lankut. Alunperin korkeutta näillä piti olla 50 mm enemmän, mutta koska kallion yläreunan ja tuvan oviaukkojen alareunan välinen mitta uhkasi jäädä eristeelle liian matalaksi, piti haltiahirsien korkeutta saada pienemmäksi. Tätä kompensoidakseni laitoin haltiahirsiä yhden suunniteltua enemmän. Seinähirsiin tuli myös yksinkertaiset lankut kannattamaan ylempien kerrosten päitä.
 |
| Uunin takana haltiahirsien virkaa saa toimittaa pienemmät kapulat. |
Haltiahirret on sopivin välimatkoin tuettu kallioon mitä erilaisimmin menetelmin. Parissa kohdassa on käytetty kuvan mukaisia harkko-pilarikenkiä, toisissa paikoissa taas tukena on luonnonkiviä. Yhdessä kohtaa haltiahirsi jäi valitettavasti makaamaan kallioon, siitä se on eristetty kattohuopakaistaleella. Haltiahirsien päät on tuvan pohjoispuolella kiinnitetty seinään tilan puutteen vuoksi palkkikengillä ja etäläpuolella tein seinään kakkosnelosesta kolot, joihin hirsien päät tipautin ja naulasin kiinni.
 |
| Tyylikästä saneerauslaastimuotoilua. |
Haltiahirsien päälle tulee eristeen kannattajaksi raakaponttilaudoitus. Alunperin ajatuksena oli laittaa moderni tuulensuojalevy mutta Perinnemestari Hannu Rinteen neuvosta päädyin laudoitukseen. Näin ainakin pikkueliöillä on vaikeampaa jyrsiä reittiä eristeen sekaan ja kai tuo seuraavan sata vuotta tuossa notkumatta pysyy.
Jotta lattiasta tulisi mahdollisimman vedoton, nidoin ponttilaudoituksen ja sen päälle tulevan lattiapalkiston kohdalle seinähirsiin 15 x 150 mm pellavanauhan. Laudoituksen päät lepäävät seinähirsiin kiinnitettyjen lankkujen päällä ja laudat työnsin tiiviisti pellavanauhaan.
Aiemmin mainitun oppilaitoksen opettajan ohjeen mukaan vaihtohirsistä sahattiin seinän vahvuisten hirsien (150 mm) lisäksi 200 mm paksuja hirsiä. Nämä tulivat alimmiksi hirsiksi ja koska ne ovat ylemmistä hirsistä sisempänä, ideana oli käyttää tätä "hyllyä" lattiapalkiston kannattimena.
Tämä idea onkin sitten aiheuttanut myöhemmin ongelmia. Hirsimies joutui tekemään leveämpiin hirsiin kolot, jotta sai tunkit paikoilleen seinän nostoon. Eikä ne alimmat hirret tietenkään ole samassa korossa niin tarkasti, että sitä hyllyä voisi käyttää mihinkään muuhun kuin kiroilun aiheeksi. Kuvan esimerkissä olen joutunut sovittelemaan ponttilaudoitusta tunkin koloon.
Noin kolmanneksen sain laudoitusta tehtyä jo paikalle tuoduilla tarvikkeilla. Nyt torpalle johtava tie on niin jäässä, ettei sinne kannata haaveillakaan tulevansa henkilöautoa isommalla laitteella tai peräkärryllä, joten täytyy pitää hieman taukoa.
Ja lopuksi tunnelmaa nostattava maisemakuva järveltä. Laiturimme on tuo möykky lumen alla.
