PORAKAIVO

Juomaveden kanto kanistereilla kaupungista on ollut hieman ikävää puuhaa. Vanha rengaskaivokin on osoittanut nyt kahtena kuivana kesänä ehtymisen merkkejä, joten oli aika porauttaa uusi kaivo.

Palvelu- ja hintavertailun jälkeen päädyimme Kyrönlahden porakaivoon, jonka edustaja kävi jo aiemmin keväällä tarkistamassa paikan soveltuvuuden. Kaivo oli tarkoitus porata talon länsipäätyyn, josta vesi on myöhemmin mahdollista vetää sisälle taloon. Paikka oli yläpihalla ainoa vaihtoehto, jonne porauskalustolla pääsee.

Niinpä elokuun alun maanantaina porausauto saapui paikalle. Aikamoisella runttauksella se selvisi yläpihalle, jättäen kyllä komeat jäljet nurmikkoon. Kallio on tuossakin kohdassa näkyvissä, joten kallista maaporausta ei juuri tarvinnut tehdä. Siitä sitten porasivat 140 mm reikää maan uumeniin 116 metriä, kunnes vettä löytyi.

 Porausjätettä, joka on aika lailla kivituhkan kaltaista, syntyi noin kuutometrin verran. Aluksi se levisi kaivon juurelle mutta myöhemmin se ohjattiin putkella metsään päin. Nyt sen loppusijoituksessa onkin oma hommansa, on sateella liettyvää ikävää tavaraa.

 Neljä päivää reiässä oli porausfirman puhdistuspumppu, joka kävi ajastimella pari tuntia päivässä poistaen suurimmat sakat ja hiekanjyvät. Puhdistuspumpulla mittasimme kaivon veden tuotoksi 1500 l/h eli riittävästi.

Perjantaina kävivät sitten asentajat laittamassa kaivoon varsinaisen pumpun, tekivät päälle vesipostin ja sähkökytkennät. Toistaiseksi kaivo toimii tosiaan vesipostina eli kaivon päällä on vain hana, puutarhaletku ja on/off-tyylinen sähkökatkaisija. Sähköä pumppu saa roikalla talon toisesta päästä. Hamassa tulevaisuudessa, kun vesi vedetään sisälle asti, tulee käyttöön paineastiat sun muut ja kytkennöistä tehdään kiinteät.

Varovasti maistelimme vettä ja puhtaalta vaikuttaa. Myöhemmin, kun vettä on jo jonkin aikaa käytetty, pitänee teettää tarkat laboratoriotutkimukset.

TUPAAN LATTIAA

Hirsimiehen jäljiltä tuvan sisäpuoli oli täynnä lastua, laudanpätkää ja muuta puusilppua. Samoin eristeenä ollutta hiekkaa oli valunut alla olevan kallion päälle niin, että pohja oli aikamoista mössöä. 

Tämän siivoamisessa saimme käytettyä pari viikonloppua mutta lopulta pohja oli putsattu ja harjattu niin, että sen päällä voi alkaa rakentaa uutta lattiaa.

Syksyn pimeinä iltoina oli aikaa suunnitella lattiarakennetta. Hieman piti kysyä neuvoa isoilta pojilta mutta lopulta piirustuspöydältä pullahti ulos kuvan mukainen suunnitelma:

Alimmaiseksi tuli ns. haltiahirsiksi yhteennaulatut 48 x 148 mm lankut. Alunperin korkeutta näillä piti olla 50 mm enemmän, mutta koska kallion yläreunan ja tuvan oviaukkojen alareunan välinen mitta uhkasi jäädä eristeelle liian matalaksi, piti haltiahirsien korkeutta saada pienemmäksi. Tätä kompensoidakseni laitoin haltiahirsiä yhden suunniteltua enemmän. Seinähirsiin tuli myös yksinkertaiset lankut kannattamaan ylempien kerrosten päitä.

Uunin takana haltiahirsien virkaa saa toimittaa pienemmät kapulat.

Haltiahirret on sopivin välimatkoin tuettu kallioon mitä erilaisimmin menetelmin. Parissa kohdassa on käytetty kuvan mukaisia harkko-pilarikenkiä, toisissa paikoissa taas tukena on luonnonkiviä. Yhdessä kohtaa haltiahirsi jäi valitettavasti makaamaan kallioon, siitä se on eristetty kattohuopakaistaleella. Haltiahirsien päät on tuvan pohjoispuolella kiinnitetty seinään tilan puutteen vuoksi palkkikengillä ja etäläpuolella tein seinään kakkosnelosesta kolot, joihin hirsien päät tipautin ja naulasin kiinni.

Tyylikästä saneerauslaastimuotoilua.

Haltiahirsien päälle tulee eristeen kannattajaksi raakaponttilaudoitus. Alunperin ajatuksena oli laittaa moderni tuulensuojalevy mutta Perinnemestari Hannu Rinteen neuvosta päädyin laudoitukseen. Näin ainakin pikkueliöillä on vaikeampaa jyrsiä reittiä eristeen sekaan ja kai tuo seuraavan sata vuotta tuossa notkumatta pysyy.

Jotta lattiasta tulisi mahdollisimman vedoton, nidoin ponttilaudoituksen ja sen päälle tulevan lattiapalkiston kohdalle seinähirsiin 15 x 150 mm pellavanauhan. Laudoituksen päät lepäävät seinähirsiin kiinnitettyjen lankkujen päällä ja laudat työnsin tiiviisti pellavanauhaan.

Aiemmin mainitun oppilaitoksen opettajan ohjeen mukaan vaihtohirsistä sahattiin seinän vahvuisten hirsien (150 mm) lisäksi 200 mm paksuja hirsiä. Nämä tulivat alimmiksi hirsiksi ja koska ne ovat ylemmistä hirsistä sisempänä, ideana oli käyttää tätä "hyllyä" lattiapalkiston kannattimena.

Tämä idea onkin sitten aiheuttanut myöhemmin ongelmia. Hirsimies joutui tekemään leveämpiin hirsiin kolot, jotta sai tunkit paikoilleen seinän nostoon. Eikä ne alimmat hirret tietenkään ole samassa korossa niin tarkasti, että sitä hyllyä voisi käyttää mihinkään muuhun kuin kiroilun aiheeksi. Kuvan esimerkissä olen joutunut sovittelemaan ponttilaudoitusta tunkin koloon.

Noin kolmanneksen sain laudoitusta tehtyä jo paikalle tuoduilla tarvikkeilla. Nyt torpalle johtava tie on niin jäässä, ettei sinne kannata haaveillakaan tulevansa henkilöautoa isommalla laitteella tai peräkärryllä, joten täytyy pitää hieman taukoa.

Ja lopuksi tunnelmaa nostattava maisemakuva järveltä. Laiturimme on tuo möykky lumen alla.

IMUA POJAT IMUA!

Ennen kuin tupaan voi rakentaa uutta lattiaa, piti vintillä olevat eristeet poistaa. Olisi nimittäin ollut melko ikävää, jos myöhemmin vintin eristeiden kanssa peuhatessa olisi tavaraa tippunut uuden lattian päälle. Varsinkin, jos eristeet olisivat lahottaneet rakenteita ja niitä olisi pitänyt vaihtaa.

Tuvan lattiarakenteiden ja -eristeiden poisto oli sen verran raskas kokemus, ettei vinokattoisella vintillä ryömimällä vastaavan urakan teko kiinnostanut. Suurtehoimurointia tuollaiseen hommaan suositeltiin tehokkaana mutta hintavana menetelmänä ja valitsimme työhön Deleten. Tuntihinta oli n. 190 e ja aika-arvio 1 työpäivä. Kaatopaikalla jätemaksut olisivat olleet lähemmäs 1000 euroa mutta onneksi naapuri halusi jätteen täyttömaaksi.

Vintillä "eristeenä" oli n. 10 cm kerros purun, hiekan ja sammaleen sekoitusta, päällä tiiliä, kattopäreitä, sanomalehtiä, kolme hattua ja neljä paria kenkiä. Tiilet sun muut yritin heitellä alas, tukkivat kuulemma imuletkut.

Ennen imurointia.

Eristekengät.

Imupäiväksi osui kipakka 25 asteen pakkanen. Imuletkut olivat jäässä ja kankeat mutta kovan ähellyksen jälkeen työmiehet (2 kpl) saivat vedettyä letkun alapihalta autosta länsipäädyn kautta vintille.

Imijät työskentelivät vintillä otsalamppujen valossa. Aloittivat makuuhuoneiden päältä ja kun olivat päässeet puoleenväliin, kävivät tyhjentämässä säiliön naapuriin.

Kuuden tunnin imennän jälkeen oli vintti lähes tyhjä. Suurimmit tiilet ja eristeen seasta paljastuneet päreet jäivät meidän huoleksemme.

10 kuution keko.

Onneksi paria kohtaa lukuunottamatta puu näyttää terveeltä ja pienillä korjauksilla selvitään. Loppulaskukin oli odotettua pienempi, 1500 euroa. Tästä on hyvä alkaa eristämään uudestaan, tosin mitään kiirettä sillä ei ole.

TUVAN HIRRET VAIHDETTU

Hirsimies lupasi tulla keväällä vaihtamaan hirsiä ja ilmeisesti kevät tuli jo nyt, sillä työ on tehty! Naapurin maamies tuli aluksi siirtämään hirret alapihan taapelista yläpihalle traktorin peräkärryllä, Heikkala teki töitään seitsemänä työpäivänä ja katso, se on valmis:

Takapihalta.

Sisältä takaseinä.

Etupihalta.

Kukin seinä nostettiin yksitellen kolmesta kohtaa pullotunkeilla. Vaihdettaviin hirsiin tehtiin laitimmaisiin nostokohtiin kuvassa näkyvät kolot, 100 x 100 mm piirut pultattiin yhteen seinän läpi kolmella kierretangolla, kahdesta alimmasta terveestä ja ylimmästä hirrestä. Sitten vaan lahonneet hirret pois.

120 v. vanhaa, lahonnutta hirttä.

Vanha ristinurkka.

Hirsimies työssään.

Heikkala sovitteli hirret toisiinsa ison rälläkän veistolaikalla. Oli tehokkaan tuntuinen laite, purua syntyi sukkelaan:

Valmis takaseinä.

Ensin tehtiin taka- ja etuseinät liitoksen koloineen, ja tämän jälkeen päädyn sekä sisäseinän hirret työnnettiin paikoilleen.

Valmis etuseinä.

Valmis päätyseinä.

Valmis sisäseinä uunin vierestä.

Ulkoseiniin vaihdettiin kolme kierrosta. Sisäseinän alin hirsi oli terve ja sinne vaihdettiin kaksi kierrosta. Hirsien väliin ja kaikkiin liitoskohtiin tuli 15 mm paksua pellavanauhaa.

Lapaliitos.

Hakaliitos.

Seinät olivat 6-7 m pitkät ja sahaamamme korvaushirret n. 4,5 m, joten kunkin seinän hirsikierros tehtiin kahdesta osasta. Tämä olikin ihan hyvä, sillä täyspitkiä hirsiä olisi ollut todella raskasta nostella. Alimmaisen kierroksen jatkoksessa Heikkala käytti hakaliitosta ja muissa kierroksissa lapaliitosta. Molemmat liitokset vahvistettiin puutapeilla, hakaliitoksen tapit jäivät piiloon hirsien ylä- ja alapinnoille.

Pääty.

Etuseinän päädyssä isojen nurkkakivien päälle oli kasattu pieniä kiviliuskoja, mutta nyt ne korvattiin yhdellä 20 x 20 x 30 cm graniittilohkareella. Näin muita alempana ollut nurkka nousi n. 10 cm, tosin ei vieläkään muiden tasolle.

Tulevaan käyttöön. Huom. kuvan vääristynyt vino seinä!

Hirsiä jäi kolme ylimääräiseksi, ja ne kasattiin takaseinälle odottamaan talon toisen pään kengitystä.

TALVI TEKEE TULOAAN

Talvi näyttää tulevan tänäkin vuonna. Viime viikolla oli Näsijärvi jäätynyt rannastaan niin, että ihan rantaviivassa jää jo kesti miehen painon.

Soutuvene on ollut kuivalla maalla mutta käänsin sen vielä ympäri, jottei lumi sada sisään. Tosin joidenkin viisaiden mukaan puuvenettä ei saisi kääntää vaan päälle pitäisi rakentaa ilmava katos, ilmeisesti nurin päin se voi homehtua. No, olkoon nyt noin.

Etupihan omenapuu ja istuttamamme tammi saivat jyrsijäverkot ympärilleen. Istuttamamme luumupuu on mennyttä, se taisi saada osumaa pihakoivujen kaadon yhteydessä.

Olen kuljettanut vuorelle laavun osia kapula kerrallaan ja ihaillut samalla maisemia. Viime viikolla näkymä talolle päin oli tällainen.

MUUTOS HIRSIEN VAIHDOSSA

Tuvan alimpia hirsiä piti tulla elokuussa vaihtamaan Ikatan rakennusrestaurointiopiskelijat. Ei kuitenkaan tuntunut löytyvän aikaa ja lopulta opettaja lakkasi vastaamasta soittoihini ja viesteihini. Pitäköön tunkkinsa.

Aloimme etsiä tilalle oikeita ammattilaisia. Kaikilla oli kuitenkin jo ensi kesäkin myyty ja vuoden päästä syksyllä olisi seuraavaksi aikaa tälle hommalle. Koska tuvasta oli lattia purettu, halusimme saada hirret vaihdettua ennen kesää ja uuden lattian tilalle kesän aikana.

Vihdoin tärppäsi. Lempäälästä löytyi Markus Heikkala (www.kylanikkari.fi), joka kävi paikalla ja totesi työn olevan toteutettavissa keväällä. Heikkala toimii myös hirsirakentamisen opettajana Kurun metsäopistossa, joten melko edullisen hinnan myötä kättelimme asian sovituksi saman tien.

Ikkunathan on jo aikaa sitten poistettu tuvan seinistä. Laitoimme alkuun aukkoihin muovipressut mutta eivät kestäneet. Nyt ikkuna-aukot on levytetty erinäisillä jämäpaloilla, eiköhän nyt pidä sateen loitolla.

Laiskuus kannattaa aina. Nyt marraskuussa olivat aiemman omistajan pystyttämät rakennustelineet romahtaneet eikä niitä tarvitse itse enää purkaa hirsimiesten tieltä pois.

NURMIKON ISTUTTELUA

Tuvan eristeenä ollut hiekka kärrättiin etupihalle. Sillä saatiin täytettyä nurmikon kolot ja vanhan omenapuun alapuolella olevaa rinnettä tasoitettiin niin, että paikasta saatiin tasainen. Teimme kuusen rungoista pengerrykset ja kiilasimme ne tammisilla n. 50 cm pitkillä soiroilla paikoilleen.

Hiekan päälle laitoimme 20 säkkiä multaa, tasoitimme ja jyräsimme pinnan. Maria kylvi päälle sahajauhoihin sekoitettuna vanhan ajan pihaseoksen, joka kevyesti sekoitettiin pintaan.

Vaikka kylvö tehtiin syyskuun lopussa, itivät siemenet hyvin. Lokakuun puolivälissä paikka vihersi lehtien alla.