JOULUPUU ON RAKENNETTU

Vanhan kansan mukaan joulukuusi kannattaa kaataa nousevan kuun aikana. Tänä vuonna kuu nousi 30.11.-13.12., joten kuusi käytiin kaatamassa jo pari viikkoa ennen joulua. Kuusimetsälle lähdettiin pienessä pakkassäässä 10. joulukuuta. Kuuset kaadettiin ojasta tontin länsisivulta. Lapset olivat toivoneet pikkukuusia omiin huoneisiinsa, sellaiset löydettiin helposti ja ne tuotiin saman tien kotiin. Iso kuusi jäi kaadettuna odottelemaan Kalliolehtoon kuljetusta.

Tästä kuusta tupaan.

Puu kaatuu!

Joulukuusia ja niiden aihioita on tiluksilla riittämiin. Pääsimme harventamaan myös aitan nurkalla sijaitsevaa pikkukuusikkoa, mistä löydettiin kummitytön kotiin sopiva kuusi. Kuusia jäi tulevien vuosien tarpeisiin vaikka koko suvulle. Tai mistä sitä tietää, vaikka ensi vuonna saisi aitoa teiskolaista kuusta Tammelantorilta...

Aitta talvisessa maisemassa.

Kuusenhakureissulla tulee perinteisesti paistaa myös makkaraa ja laskea mäkeä.

Makkarat ja banaanit paistumassa.

Stigalla mennään.

Joulupukki ymmärsi hädän ikkunoista (huomaa kuva) ja toi lahjaksi käytännönläheisen kirjan vanhojen puuikkunoiden korjauksesta. Ihan kuin ei olisi jo tarpeeksi tekemistä...

Ikkuna paremmasta päästä. Ei edes lasi rikki.

Juulia Mikkola & Netta Böök: Ikkunakirja.

Joulu on jo ovella.

KILPAILU OMENOISTA

Syksyllä löysimme tonttia raivatessa kolme omenapuuta koristeomenapuun ja istutetun taimen kavereiksi. Nämä uudet löydökset tekivätkin oikein hyvin omenoita, ovat jotain pitkään säilyvää, hyvin hilloutuvaa syyslajiketta.

Omenoista ovat olleet kiinnostuneita myös metsän eläimet. Korkealla oksistossa puun antimia ovat napostelleet linnut, keskivaiheilla peurat ja maassa ilmeisesti supikoira. Metsästä nimittäin löytyi supikoiran jätökset, jossa on mukana sulamattomia omenan siemeniä. Keitimme monta purkkia omenahilloa ja koska ainakaan omalta maalta ei löytynyt montaa supikoiran jätöstä, sanoisin voittaneemme omenansyöntikisan tätä otusta vastaan.

Omenaa monessa muodossa.

Myös muita kotieläimiä meillä on. Saunaan on jäänyt shampoot ja saippuat ja nyt sitruunantuoksuinen palasaippua oli maistunut hiirelle. Hieman epäkohteliaasti oli kyllä kakkinut ruokansa päälle, toivottavasti kuitenkin vasta ruokailun jälkeen.

Ei, ei ole keitetty peruna tämä.

Olemme myös alkaneet valmistautua ensi vuoteen. Tamperelaisessa rautakaupassa kauppiaan vaihdoksen myötä oli kaikki tavarat alennuksessa ja kävimme ostamassa loput ekovillaeristeet. Näillä on tarkoitus ensi kesänä eristää päätalon välipohjaa, kunhan siellä nyt olevat hiekat ja oljet saa imuroitua pois. Valitettavasti eristettä ei ollut jäljellä koko tarvittavaa määrää, täytyy kyttäillä uusia tarjouksia.

Ensimmäinen eristekuorma.

Tulevaisuutta silmällä pitäen olen kulkenut metsissä merkitsemässä kaadettavia puita. Talvella on tarkoitus kaataa suuria mäntyjä ja vähän pienempiä kuusia. Keväällä kenttäsahuri tulee sahaamaan niistä hirsiä, palkkeja, lankkuja ja lautoja, rakennuspuuta siis. Talon alimmat hirret täytyy jossain vaiheessa vaihtaa ja järeimmistä männyistä sahataan korvaushirret. Kuusista taas sahautamme saunan korjaukseen puutavaraa.

Merkitty mänty.

KIVIPESÄ

Talolle johtavan tien ali menee tierumpu, jonka toinen pää näkyy avo-ojasta mutta tien toisen puolen ojaan rumpu oli hautautunut saveen ja muuhun liejuun. Yhtenä iltana iski himo kaivaa rumpu kokonaan näkyviin, jos silloin vesikin pääsisi rummussa virtaamaan. Samalla saunan jätevedet voisi suodatuksen jälkeen johtaa ojaan.

Rummun pää löytyi nopeasti. Kun kerran olin päässyt kaivamisen makuun, en ymmärtänyt lopettaa ajoissa vaan tuli kaivettua vielä lisää ja montusta tuli siis suunniteltua isompi. Jollain se piti täyttää ja pohjalle laitetun suodatinkankaan päälle kärrättiin kaikki tontilta löytyvät isommat kivet.

Nyt tämän kivipesän pohjalla olevien isoimpien kivien raoista vesi pääsee esteettä virtaamaan tierummun kautta alamäkeen kohti Näsijärveä. Pienemmillä kivillä taas tilkittiin kivipesä tiiviimmäksi, jotta sen yli voisi vaikka ajaa autolla. Aurausmerkki reunalla muistuttaa peruutettaessa pesän sijainnista.

Kivenpyörittäjän torppa.

Pari viikkoa sitten anoppi ja appiukko kävivät torpalla. Naiset raivasivat puutarhaa ja ja sieltä paljastui taas uusia kasveja, uusi kalliorinnekin löytyi. Suuri sireenipuska pieneni kolmannekseen mutta pari männyn taimea jätettiin avoimelle paikalle kasvamaan pihamännyksi.

Aitan siistittyä seinustaa. Huomaa lasten pystyttämä lippu sireenipuskassa.

Piha avartuu.

Miehet pistivät suurempia puita nurin, muutama pihlaja, leppä ja mänty muuttuivat polttopuiksi. Raivattiin myös tienvarren pajukoita, jotta maisema avartuisi vanhan maalaistalon tyylille sopivaksi. Naapurit olivat mielissään, ei kuulemma täällä olekaan muutamaan vuosikymmeneen näkynyt pelloilla heinäseipäitä.

Näkymää tieltä.

 Jossain vaiheessa tuli kaivettua pellon laitaan muutama vadelmanalku. Nyt saa istutusten puolesta halla tulla, kaikkien taimien juuret on kaivettu maahan suojaan.

Vadelmapensaat.

 Viime viikonloppuna käytiin vuorella puolukassa. Mustikat olivat jo vetisiä mutta puolukoita oli todella paljon. Meillä oli vain liian vähän astioita, täytyy käydä lähiaikoina noukkimassa lisää.

Valon lapsi mä oon...

ISTUTTELUA JA MUUTA PUUHAA

Suunniteltujen heinätalkoiden aikaan torpalla riehui sähkötkin 9 tunniksi katkaissut Rauli-myrsky, joten päätimme perua talkoot. Seuraavana päivänä ilma oli kuin morsian ja teimme pienemmällä porukalla muita töitä.

Puutarhassa raivasimme villiintyneen ruusupuskan pienemmäksi ja istutimme tilalle mm. omenapuun.

Ruusupuska ennen ja jälkeen

Samalla istutimme polun toiselle puolelle tammen, typistimme pihlajaa ja karsimme pusikkoja muuten vaan.

Tammelle syntymässä kuution monttu

Arboristi vioittuneen pihlajanhaaran kimpussa

Heinäpellollekin pääsimme seuraavalla viikolla oman perheen voimin. Saimme koko pellon niitettyä ja nosteltua heinät seipäille, kunnes lainaseipäät loppuivat. Toinen puoli pellon heinistä siirtyy siis kaatopaikalle ilman kuivattelua.

Heinäseipäät

KUTSU HEINÄTALKOISIIN

Nyt kannattaa tulla hankkimaan kesän viimeiset rakot kämmeniin, kun järjestämme torpalla ensi lauantaina 28.8. heinäntekotalkoot. Aloitetaan aamupäivällä ja jatketaan, kunnes kyllästyttää.

Tarjolla keittoa ja virvokkeita, illalla sauna lämpiää. Talo tarjoaa nenäliinat päänsuojaksi solmittaviksi ja hanskojakin löytyy. Jos omistat heinähangon tai -haravan, ota mukaan.

Pistä viestiä jos olet tulossa niin osataan varata ruokaa riittävästi.

Tavoite

"KESÄLOMALLA"

Päästiin pitkästä aikaa käymään torpalla, kun miehen työkiireet helpottivat. Naisen loma taas on jo loppupuolella, joten menee taas viikonloppukäynneiksi nämä vierailut.

Tällä kertaa etsimme oman vuoremme, joka kuulopuheiden (ja kartan) mukaan sijaitsee jossain talon takana. Lähellä se olikin mutta toisaalta niin kaukana, sillä matkalla oli kalliojyrkänteitä, notkelmia ja lähes läpitunkematonta kuusikkoa.

Eihän se ihan alppityylinen vuori ollut mutta kotitarpeiksi riittävä. Oikein nättiä jäkäläkangasta, tämä olisi näin vanhan eräretkeilijän mielestä loistavaa telttailumaastoa. Näsijärvi näkyi ja maasto oli täynnä puolukoita ja mustikoita.

Vuorelle pitää raivata parempi polku ja rakentaa nuotiopaikka. Alkaa tuntua, että teimme ihan hyvät kaupat ostaessamme torpan.

Vuoren rinnettä

Vuoren huipulla

Vuoren antimia

Sitten paluu työhön. Pihatie on ollut niin kuoppainen, että peräkärryn kanssa talolle ei ole päässyt ajamaan. Tilasimme sepeliä ja hiekkaa jo jokin aika sitten mutta ensimmäinen kuorma-auto ei päässyt ajamaan pihaan, kun tie oli niin huonossa kunnossa. Sattuneesta syystä olimmekin tilanneet juuri näitä tuotteita...

Yksi ilta, lapio ja kottikärryt ja himpun vajaa 3000 kiloa hiekkaa levittyi tielle täyttämään kuopat. Vähän meni idylliä vanhan maalaistalon piharaitista mutta toivottavasti ruoho jaksaa kasvaa hiekan läpi.

Pihatie

Edellinen omistaja oli ystävällisesti leikellyt piipunpellit mittoihin ja siellä ne odottivat asennusta takapihan kanervikossa. Asenukseen valittiin tietysti porukan korkeanpaikankammoisin. Aseenaan Leatherman-linkkari hän kantoi pellit katolle lahoja puutikkaita pitkin (alumiinitikkaat olivat jääneet jopa 50 m päähän) ja väänteli pellinpalat piipun ympärille. Olisi varmaan kannattanut hieman tutustua asiaan vaikka katsomalla Youtube-video, sillä ei tällä työllä peltisepän näyttötutkintoa suoritettaisi. Ajanee kuitenkin asiansa.

Piipunpellit

Navetassa näyttää lähinnä tältä. Voihan sitä jätehuoltonsa näinkin hoitaa. Joissain pusseissa näytti olevan ihan tavallista kotitalousjätettä, toisissa taas remonttijätettä. Pikku hiljaa jätteet siirtyvät kaatopaikan hellään huomaan, tällä kertaa yksi peräkärrykuorma löysi oikean paikkansa.

Navetan roskasäkkejä

Lopuksi tunnelmaa kohottamaan kuva laiturilta. Uimassakin käytiin.

Nässyä

RAIVAUSTA

Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Sitten oli tontti, joka on täynnä risua ja mätästä. Pilkistipä seasta pieni kaatopaikkakin.

Siellä se kanisteri pilkistää.

Kaatopaikka huomattiin jo aikaisemmin, se oli nätisti sijoitettu kahden marjapensaan välimaastoon. Matkaa lähimpään talonkulmaan oli vain muutamia metrejä. Oli sanomattakin selvää, että roina ei jää tähän paikkaan vaan kuljetetaan Tarastenjärvelle. Suurin osa kasasta oli tiiltä kokonaisena, paloina ja murskeena. Mukana menossa oli myös yksi moottori, polkupyörän renkaita ja sekalaista muovijätettä. Ja sitä sun tätä muuta pientä.

Ihanan siistiä.

Kuten kuvasta näkyy, molemmat marjapensaat (punainen viinimarja ja karviainen) kaivettiin samalla ylös. Niiden sijainti tontilla ei ollut paras mahdollinen emmekä halunneet ottaa riskiä, että ruokamarjoissa olisi jotain haitallista jäämää kaatopaikasta. Punaisia viinimarjoja tontilla riittää, mutta karviainen oli ainoa vastaan tullut. Tosin mahdollisuuksia vielä on, niin paljon pusikoita on kartoittamatta.

Ensimmäinen kaatopaikkakuorma.

Oma pieni kaatopaikkamme sai oikealle kaatikselle seuraa talon sisältä ja puutarhasta ja vähän navetastakin löytyneestä jätteestä. Kuorman "perustana" homeiset ja hiiriset patjat sekä puutarhaan hylätty uima-allas ja muoviritilät.

Risukasa.

Tontti on täynnä jo aiemmin kaadettujen puiden oksia ja näytti olevan ehtaa runkoakin seassa. Kuvan kasassa on vanhaa männyn oksaa (ruskea) ja Kimmon kaatamien pikkumäntyjen oksia (vihreä).

Nainen silppuaa oksia.

Uusi ystävämme oksasilppuri osoittautui mainioksi apuvälineeksi. Sillä sai silputtua max 40 mm oksat ja pienet puunrungotkin. Sinne hake tippui lasten punkkaan.

Lopputulema.

 

 

 

Kuvassa ensimmäisen risukasan lopputulos. Haketetut oksat olivat vain jonkin oudon pitkä- ja runsasneulaisen mäntylajin oksia, joten aika suuri osa kasasta on neulasia. Kompostiin niitä ei voi laittaa eikä ehkä pensaiden juurillekaan.

Kompostikehikot.

Rakentelimme myös jämälaudoista komposteja, huomaa hienopuusepän kädenjälki vinoina kehikkoina. Täyttyivät vain saman tien niiden alta kaadetuista sananjaloista. Täytyy rakentaa lisää.

Polttopuita.

Viikonlopun päätteeksi hakkasimme hieman polttopuita ja aloitimme puukasan teon. Polttopuut kuuluivat kyllä kiinteistökauppaan mutta myyjä ei huomannut mainita, että ne on itse tehtävä.

MITÄ RAHALLA SAI?

Kalliolehto on vanha maatila, jota on viljelty viimeksi 1960-luvulla. Alunperin se on ollut lähistöllä olevan ison talon torppa, viimeiset vuosikymmenet se on ollut kesäpaikkana.

Tilan koko on 5,3 ha, etupäässä "hyvässä kasvussa olevaa eri-ikäistä sekametsää, jolla on suuret luontoarvot" (suora sitaatti metsäarviosta). Jossain talon takana meillä on myös oma vuori, sinne asti emme kylläkään ole vielä ehtineet... Pieni peltoplänttikin meillä on, se tosin on puskenut viime vuodet juolavehnää. Näsijärven rantaan on n. 200 metriä ja siellä meillä on vene- ja uimapaikka.

Metsää talon takana

Talolla on ikää kunnioitettavat 119 v. Se on hirsirakenteinen, tehty kalliolle korkean kivijalan päälle. Kokoa on n. 100 m2. Edelliset omistajat olivat kyllästyneet sen kunnostamiseen ja viimeisimmäksi korjaukseksi ajateltu ulkovuoraus oli jäänyt kesken, kuten kuvasta näkyy. Tellingit vain jäivät pystyyn. Kun talon laittaa kuntoon, eiköhän tuolle vielä toiset 100 vuotta uskalla toivoa elinikää.

Talon paraatipuoli

Talon toinen puoli on tupaa, joka on melko lailla 1800-luvun lopun asussa leipäorsineen sun muineen. Vain leivinuuni on muurattu uusiksi muutama vuosi sitten. Leveät, kuluneet, narisevat ja lahot lattialankut kuuluivat kauppaan. Niiden alla on kaikkea mielenkiintoista, oljilla näköjään ovat eristäneet lattioita.

Tupa

Talon toisessa päässä on keittiö, eteinen ja kaksi kamaria. Edelliset omistajat ovat maalanneet ja tapetoineet nämä huoneet ja vetäneet kaivosta keittiöön vesijohdon.

Keittiö

 Pihapiirissä on useita rakennuksia. Ensinnäkin suuri navetta, jota ei tiettävästi koskaan ehditty käyttää eläinten asuinsijana. Navetta on ihan purkukuntoinen, osa seinistä on jo romahtamispisteessä. Purkamista onneksi helpottaa hieman se, ettei siellä jonkin ihmeen syyn vuoksi ole betonilattiaa.

Navetta

Pihassa on pari aittaa. Toinen, pienempi, on selvästi vieraiden ja omien lasten käyttöön, kunhan hirren raot tiivistää pellavariveellä. Isompi aitta on työkalujen sun muiden säilytykseen.

Pikkuaitta

Sauna on hyvin perinteinen löyly- ja pukuhuoneet sisältävä hirsisauna. Sisältä löylyhuone on lähes musta, lieneekö ollut joskus muinoin savusauna? Jätevesijärjestelmä on tälle kylpylaitokselle toistaiseksi tuntematon käsite ja senkin vuoksi sijainti heti kaivoon nähden ylärinteessä on erikoinen ratkaisu. Voi olla, ettei saunan paikka ole tulevaisuudessa tässä.

Sauna

Ja lähestulkoon ensimmäisenä piti pystyttää pihaan lapsille trampoliini, Riikalle kiitos hyppyalustasta.

Pojoing!

KUINKA KALLIOLEHTO OSTETTIIN?

Vastaus on, että rahalla ostettiin.

Toukokuun lopulla saimme vinkin (kiitos Pipsa!) Tampereen Teiskossa olevasta vanhasta torpasta, jonka emäntä oli lopen kyllästynyt sen ylläpitämiseen. Torpassa yhdistyi lähestulkoon kaikki se, mitä olemme kesäpaikalta toivoneet. Sijainti oli alle tunnin ajomatkan päässä kotoamme, tilalla oli vanha hirsitalo, tontti oli iso ja järvi vieressä. Sanoin "lähestulkoon kaikki" sen takia, että hinta oli vähän suurempi kuin olimme ajatelleet alunperin ja torpasta löytyi yhtä sun toista kunnostettavaa. Torpalla oli kuitenkin hyvä stimmunki (siinähän mietitte) ja 3 vuotta etsintää sai riittää.

Ensimmäinen kohtaaminen torpan kanssa oli järisyttävä. Autolla pääsi hädintuskin ajotielle, vastassa oli metrinen viidakko erilaisten putkikasvien sekoitusta. Tytär huusi heti autosta päästyään "Tää on kauhee!" Saunaan päästiin kurkistamaan, mutta muuten vain kierrettiin torpan ympäri ja ihmeteltiin keskeneräisen ulkolaudoituksen takaa pilkistäviä lahoja alahirsiä. Tontilla oli jättimäinen navetta, joka vaikutti purkukuntoiselta. Se muuten on purkukuntoinen.

Seuraavalla kierroksella päästiin jo sisään torppaan. Aamusella heräteltiin omistajapariskunta ja heidän koiransa, joilta saimme kattavan esityksen torpan vaiheista. Hinta-arviomme oli melko kaukana omistajien pyynnöstä, joten paikalle pyydettiin Finnea LKV:n mainio Jouni Järvinen. Hänen apunsa kaupan teossa oli korvaamaton ja saimme paljon hyviä vinkkejä, joita tulee ottaa huomioon. Hinta muuten asettui sinne, missä sen suurinpiirtein kuvittelimmekin olevan.

Pankki ja kiristyvät lainaehdot löivät vauhtia kaupan tekoon ja lopulta juhannuksenpyhinä laadittiin kauppakirjaa. Kaupat tehtiin 30.6. ja samana päivänä torpan hallinta siirtyi meille.

Ja tästä alkaa meidän aikamme Kalliolehdossa.