OMAVARAISTALOUS, HERE WE COME!

Olemme ryhtyneet ruuan suhteen lähes omavaraisiksi. Heinäkuun viimeisellä viikolla nostimme ensimmäiset perunat omasta maasta ja kylläpä maistuivat hyviltä. Siitä lähtien kasvimaasta on tullut perunaa, sipulia ja yrttejä. Herneet ja lantut kyllä jäivät kasvamatta, ainakin herneet mätänivät sateisen kesän takia.

Myös kalaonni on ollut mahtava. Poika nosti laiturin päästä kuvan vonkaleen ja tottahan sekin paistettiin nuotiolla.

Ostin käytetyn puuveneen. Kunto on ihan hyvä, pitää vettä ja on hyvä soutaa. Vesirajan alapuolelta on tervattu ja yläpuoli maalattu. Nyt täytyy opetella puuveneen huoltoa.

Neitsytmatka.

Polttopuut tulevat myös omasta metsästä, vaikkei niitä lisää juuri tarvitsisikaan. Olen raahannut töistä kaikenlaista tammi- ja pyökkikalikkaa ja ne ovat toistaiseksi riittäneet saunan ja grillin kuumennukseen.

Tulevaisuutta silmällä pitäen aloitin kuitenkin koivikkomme harvennuksen. Koivikon pinta-ala on ehkä kaksi hehtaaria ja se on ollut melkoista läpipääsemätöntä ryteikköä. Raivaussaha lauloi päivän ja neljännes alasta oli raivattu. Puolet koivuista nurin, samoin suuri osa koivun ja pihlajan taimista. Jätin kuitenkin haavat, raidat ja suurimmat pihlajat ilahduttamaan metsän ötököitä, lintuja ja miksei ihmisiäkin. Jospa tuosta muutaman vuosikymmenen kuluttua saisi jälkipolvet muutaman tukkipuun kaadettua.

Kuvaan onnistuin vangitsemaan kaikkein käyrimmät puut.

Käytiin keskikesällä Mäntässä Serlachius-museossa ja samalla reissulla haettiin Tamminiemen sahalta kutterinpurua tuleviin eristystarpeisiin. Oma puruimuri oli mukana ja peräkärryllinen jätesäkkeihin imettyä purua siirtyi torpalle. Seuraavalle hakumatkalle ei kyllä tule otettua imuria mukaan, lapiopelillä työ sujui nopeammin.

Juhla-asuinen purunimijä.