PORAKAIVO

Juomaveden kanto kanistereilla kaupungista on ollut hieman ikävää puuhaa. Vanha rengaskaivokin on osoittanut nyt kahtena kuivana kesänä ehtymisen merkkejä, joten oli aika porauttaa uusi kaivo.

Palvelu- ja hintavertailun jälkeen päädyimme Kyrönlahden porakaivoon, jonka edustaja kävi jo aiemmin keväällä tarkistamassa paikan soveltuvuuden. Kaivo oli tarkoitus porata talon länsipäätyyn, josta vesi on myöhemmin mahdollista vetää sisälle taloon. Paikka oli yläpihalla ainoa vaihtoehto, jonne porauskalustolla pääsee.

Niinpä elokuun alun maanantaina porausauto saapui paikalle. Aikamoisella runttauksella se selvisi yläpihalle, jättäen kyllä komeat jäljet nurmikkoon. Kallio on tuossakin kohdassa näkyvissä, joten kallista maaporausta ei juuri tarvinnut tehdä. Siitä sitten porasivat 140 mm reikää maan uumeniin 116 metriä, kunnes vettä löytyi.

 Porausjätettä, joka on aika lailla kivituhkan kaltaista, syntyi noin kuutometrin verran. Aluksi se levisi kaivon juurelle mutta myöhemmin se ohjattiin putkella metsään päin. Nyt sen loppusijoituksessa onkin oma hommansa, on sateella liettyvää ikävää tavaraa.

 Neljä päivää reiässä oli porausfirman puhdistuspumppu, joka kävi ajastimella pari tuntia päivässä poistaen suurimmat sakat ja hiekanjyvät. Puhdistuspumpulla mittasimme kaivon veden tuotoksi 1500 l/h eli riittävästi.

Perjantaina kävivät sitten asentajat laittamassa kaivoon varsinaisen pumpun, tekivät päälle vesipostin ja sähkökytkennät. Toistaiseksi kaivo toimii tosiaan vesipostina eli kaivon päällä on vain hana, puutarhaletku ja on/off-tyylinen sähkökatkaisija. Sähköä pumppu saa roikalla talon toisesta päästä. Hamassa tulevaisuudessa, kun vesi vedetään sisälle asti, tulee käyttöön paineastiat sun muut ja kytkennöistä tehdään kiinteät.

Varovasti maistelimme vettä ja puhtaalta vaikuttaa. Myöhemmin, kun vettä on jo jonkin aikaa käytetty, pitänee teettää tarkat laboratoriotutkimukset.

TUPAAN LATTIAA

Hirsimiehen jäljiltä tuvan sisäpuoli oli täynnä lastua, laudanpätkää ja muuta puusilppua. Samoin eristeenä ollutta hiekkaa oli valunut alla olevan kallion päälle niin, että pohja oli aikamoista mössöä. 

Tämän siivoamisessa saimme käytettyä pari viikonloppua mutta lopulta pohja oli putsattu ja harjattu niin, että sen päällä voi alkaa rakentaa uutta lattiaa.

Syksyn pimeinä iltoina oli aikaa suunnitella lattiarakennetta. Hieman piti kysyä neuvoa isoilta pojilta mutta lopulta piirustuspöydältä pullahti ulos kuvan mukainen suunnitelma:

Alimmaiseksi tuli ns. haltiahirsiksi yhteennaulatut 48 x 148 mm lankut. Alunperin korkeutta näillä piti olla 50 mm enemmän, mutta koska kallion yläreunan ja tuvan oviaukkojen alareunan välinen mitta uhkasi jäädä eristeelle liian matalaksi, piti haltiahirsien korkeutta saada pienemmäksi. Tätä kompensoidakseni laitoin haltiahirsiä yhden suunniteltua enemmän. Seinähirsiin tuli myös yksinkertaiset lankut kannattamaan ylempien kerrosten päitä.

Uunin takana haltiahirsien virkaa saa toimittaa pienemmät kapulat.

Haltiahirret on sopivin välimatkoin tuettu kallioon mitä erilaisimmin menetelmin. Parissa kohdassa on käytetty kuvan mukaisia harkko-pilarikenkiä, toisissa paikoissa taas tukena on luonnonkiviä. Yhdessä kohtaa haltiahirsi jäi valitettavasti makaamaan kallioon, siitä se on eristetty kattohuopakaistaleella. Haltiahirsien päät on tuvan pohjoispuolella kiinnitetty seinään tilan puutteen vuoksi palkkikengillä ja etäläpuolella tein seinään kakkosnelosesta kolot, joihin hirsien päät tipautin ja naulasin kiinni.

Tyylikästä saneerauslaastimuotoilua.

Haltiahirsien päälle tulee eristeen kannattajaksi raakaponttilaudoitus. Alunperin ajatuksena oli laittaa moderni tuulensuojalevy mutta Perinnemestari Hannu Rinteen neuvosta päädyin laudoitukseen. Näin ainakin pikkueliöillä on vaikeampaa jyrsiä reittiä eristeen sekaan ja kai tuo seuraavan sata vuotta tuossa notkumatta pysyy.

Jotta lattiasta tulisi mahdollisimman vedoton, nidoin ponttilaudoituksen ja sen päälle tulevan lattiapalkiston kohdalle seinähirsiin 15 x 150 mm pellavanauhan. Laudoituksen päät lepäävät seinähirsiin kiinnitettyjen lankkujen päällä ja laudat työnsin tiiviisti pellavanauhaan.

Aiemmin mainitun oppilaitoksen opettajan ohjeen mukaan vaihtohirsistä sahattiin seinän vahvuisten hirsien (150 mm) lisäksi 200 mm paksuja hirsiä. Nämä tulivat alimmiksi hirsiksi ja koska ne ovat ylemmistä hirsistä sisempänä, ideana oli käyttää tätä "hyllyä" lattiapalkiston kannattimena.

Tämä idea onkin sitten aiheuttanut myöhemmin ongelmia. Hirsimies joutui tekemään leveämpiin hirsiin kolot, jotta sai tunkit paikoilleen seinän nostoon. Eikä ne alimmat hirret tietenkään ole samassa korossa niin tarkasti, että sitä hyllyä voisi käyttää mihinkään muuhun kuin kiroilun aiheeksi. Kuvan esimerkissä olen joutunut sovittelemaan ponttilaudoitusta tunkin koloon.

Noin kolmanneksen sain laudoitusta tehtyä jo paikalle tuoduilla tarvikkeilla. Nyt torpalle johtava tie on niin jäässä, ettei sinne kannata haaveillakaan tulevansa henkilöautoa isommalla laitteella tai peräkärryllä, joten täytyy pitää hieman taukoa.

Ja lopuksi tunnelmaa nostattava maisemakuva järveltä. Laiturimme on tuo möykky lumen alla.

IMUA POJAT IMUA!

Ennen kuin tupaan voi rakentaa uutta lattiaa, piti vintillä olevat eristeet poistaa. Olisi nimittäin ollut melko ikävää, jos myöhemmin vintin eristeiden kanssa peuhatessa olisi tavaraa tippunut uuden lattian päälle. Varsinkin, jos eristeet olisivat lahottaneet rakenteita ja niitä olisi pitänyt vaihtaa.

Tuvan lattiarakenteiden ja -eristeiden poisto oli sen verran raskas kokemus, ettei vinokattoisella vintillä ryömimällä vastaavan urakan teko kiinnostanut. Suurtehoimurointia tuollaiseen hommaan suositeltiin tehokkaana mutta hintavana menetelmänä ja valitsimme työhön Deleten. Tuntihinta oli n. 190 e ja aika-arvio 1 työpäivä. Kaatopaikalla jätemaksut olisivat olleet lähemmäs 1000 euroa mutta onneksi naapuri halusi jätteen täyttömaaksi.

Vintillä "eristeenä" oli n. 10 cm kerros purun, hiekan ja sammaleen sekoitusta, päällä tiiliä, kattopäreitä, sanomalehtiä, kolme hattua ja neljä paria kenkiä. Tiilet sun muut yritin heitellä alas, tukkivat kuulemma imuletkut.

Ennen imurointia.

Eristekengät.

Imupäiväksi osui kipakka 25 asteen pakkanen. Imuletkut olivat jäässä ja kankeat mutta kovan ähellyksen jälkeen työmiehet (2 kpl) saivat vedettyä letkun alapihalta autosta länsipäädyn kautta vintille.

Imijät työskentelivät vintillä otsalamppujen valossa. Aloittivat makuuhuoneiden päältä ja kun olivat päässeet puoleenväliin, kävivät tyhjentämässä säiliön naapuriin.

Kuuden tunnin imennän jälkeen oli vintti lähes tyhjä. Suurimmit tiilet ja eristeen seasta paljastuneet päreet jäivät meidän huoleksemme.

10 kuution keko.

Onneksi paria kohtaa lukuunottamatta puu näyttää terveeltä ja pienillä korjauksilla selvitään. Loppulaskukin oli odotettua pienempi, 1500 euroa. Tästä on hyvä alkaa eristämään uudestaan, tosin mitään kiirettä sillä ei ole.