LATTIAA AUKI

Olen viime aikoina tyhjennellyt tuvan lattiaa. Aika hidasta hommaa, hiekka kun ei ole sitä kevyintä ainesta siirreltäväksi. Tekniikkana on tosiaan ollut se, että moottorisahalla lankut poikki, hiekka lapiolla nurkassa olevasta aukosta lattian alla odottavaan kottikärryyn ja sieltä pihalle. Sahaketjua saa viilata kolmen lankun välein, sen verran vauhdikkaasti hiekka ketjua tylsyttää.

Tällä hetkellä puolet tuvan lattialankuista ja eristehiekasta on tyhjennetty ja tehokasta työaikaa on mennyt 18 h. Näky sisätiloissa on melko ankea mutta toivo paremmasta elää.

Lattiarakenne on paljastunut eristeen poiston edetessä. Lattian pohjalla kulkee haltijahirret, jotka toistaiseksi näyttävät olevan ok. Niiden päälle on ladottu umpilaudoitus halkaistuista ja kuoripäällisistä hirsistä, ja tämä kerros on lahonnut. Umpilaudoituksen päällä on tiivis sammal-/turvekerros, jota en ole uskaltanut vielä poistaa. Se nimittäin tuntuu pitävän umpilaudoituksen päälläkäveltävässä kunnossa.

Turvekerroksen päälle (!) on lätkitty lattiakannakkeita sinne tänne. Kannakkeet ovat n. 2 x 4 tuumaisia ja huonon rakenteen takaamiseksi nekin on laitettu kuvassa näkyvästi lappeelleen eikä pystyyn. Kannakkeiden väli on 2 metrin luokkaa, eivät ole ihan nykystandardin mukaisesti 600 mm:n välein. Nämä lattiakannakkeet ovat lahonneet osittain ihan uloslapioitavaan kuntoon. Samalla alimpien hirsien sisäosat, jotka ovat ollee kosketuksissa hiekkaan, ovat lahot. Toivottavasti torppa pysyy pystyssä hirrenvaihtoon asti.

Lattiakannakkeita.

Eriste on siirtynyt pihalle täytteeksi erinäisiin nurmikon kuoppiin. Puutarhassahan alunperinkin tavoite oli köyhdyttää maaperää vuohenputken nitistämiseksi ja hiekka toivottavasti edesauttaa tätä tavoitetta.

Hiekkakakku.

NYT LÄHTEE LATTIA

Hirsikehikon korjauksen valmistelutoimet etenevät. Tuvan ulkoseiniltä purettiin viimeiset ulkolaudoituksen rippeet. Tässäkin hommassa keikuttiin epämääräisesti liian lyhyillä tikkailla. Talon pohjoispäädystä irtosi kohtalaisen hyväkuntoista  lautaa ja alta löytyi asianmukaiset tervapaperit. Päädyn laudoitusta kierrätettiin sittemmin huussin ulkoverhoukseen.

Talon etunurkalla kasvoi valtava pensas ja sen varjossa pienehkö viinimarjapensas. Se näkyy mm. täällä. Nyt sitä ei enää näy missään, sillä se kaadettiin ja silputtiin hirsitöiden alta. Alunperin oli ajatuksissa siirtää osa pensaasta jonnekin "talteen". Kun lämpöasteita oli 2, vesi jäässä lätäköissä ja kaikki lehdet jo tippuneet puskasta sanoi kaupunkilaisjärki, että siirrosta on turha enää haaveilla. Ensi kesänä sitten katsellaan, mitä pensaasta on pelastettavissa.

Ja sitten sisälle. Tuvan lattian avaus suoritettiin seuraavin työvälinein; moottorisaha. Tuvan lattia on tehty silloin 1800-luvun lopulla seitsenmetrisistä lankuista, joiden kunto ennen avausta kuviteltiin lähinnä lahoksi. Ne tuntuivat pehmeiltä ja notkahtelivat kevyen pahaenteisesti. Syykin selvisi työvälineen kipinäsuihkua seuratessa. Lattia oli täytetty piripintaan hiekalla! Hiekka on sitonut kosteutta jo sadan vuoden ajan, vähemmästäkin puu antaa periksi. Pienen kaivelu-urakan jälkeen selvisi, että hiekan alapuolinen laudoitus oli täysin laho ainakin nyt avatuista kohdista. Sen sijaan lattialaudat tuntuvat olevan yllättävän hyväkuntoisia mitä keskemmäksi lattiaa mennään. Tähän tupaan niistä ei kuitenkaan enää riittävää tarveainesta saa. Ehkä niille vielä jotain kierrätyskäyttöä keksitään. Koska hiekka painaa aivan *****leesti ei hommaan hankitulla puruimurilla tehnyt yhtään mitään. Todettiin myös, että muovipussissa/tynnyrissä eteisen ja kuistin ja portaiden kautta muilutus tulee kestämään ikuisuuden. Kun tuo alapohja menee joka tapauksessa vaihtoon oli ratkaisu helppo... TADAA! Saammeko esitellä:

Reikä lattiassa.

Antaa painovoiman hoitaa raskaat työt. Kottikärryt talon alle ja reiästä lappaus suoraan kärryyn. Se onnellinen asia hiekkatäytteessä on, että sen uudelleen sijoittamista ei tarvitse murehtia. Se kuluu kokonaisuudessaan pihan epätasaisuuksien täyttöön!

Kottikärryssä hiekkaa.

TUVAN TYHJENNYSTÄ

Syksyn/talven aikana on tulossa hirsimiehet vaihtamaan talon alimmat, läpilahot hirret. Kolmessa alimmassa hirsikerrassa on vaurioita mutta ehkä ihan koko matkalta hirsiä ei tarvitse vaihtaa ja toisaalta alimman kerroksen ehkä voi jättää kokonaan pois.

Toissa viikolla tyhjensimme tuvan huonekaluista ja muusta roinasta. Vanhat, edellisten omistajien taloon jättämät Ikean tms. sohvat ilmoitimme Tori.fi:ssä annettaviksi ja yllättäen halukkaita sohvan hakijoita ilmoittautui useita. Onneksi huomasimme ennen kenenkään hakemaan tuloa, että hiiri oli asustellut molemman sohvan sisällä ja merkannut ne omakseen. Siispä kaatopaikka oli niidenkin oikea paikka.

Sohvat rest in peace.

Muten tuvassa oli lähinnä alkuperäisiä puuhuonekaluja ja ne saimme sijoitettua muihin huoneisiin. Nyt tupa on tyhjä, vain sorkkarauta jäi lattialle odottamaan seuraavaa vaihetta; lattialankut ovat kaikki lahonneet alapuolelta ja ne pitää repiä pois.

Jostain kuulimme, että tummentuneita hirsiseiniä voisi vaalentaa pesemällä ne juuriharjalla veden, mäntysuovan ja hiekan seoksella. Varmaa vielä ei ole, mikä on tuvan seinien lopullinen pinta mutta täytyihän tuota pesua kokeilla. Kuvassa merkityn alueen pesimme ja lähtihän seinästä 120 vuotta siihen tarttunutta likaa mutta kovin epätasaiseksi pinta jäi. Jos päättäisimme pestä seinät kokonaan, täytyisi erilaisia pesutekniikoita ja ainesosien suhteita kokeilla. Kuvan merkitystä alueesta ylävasemmalla muuten on ollut taulu, jonka takana seinä on tummunut huomattavasti vähemmän.

Samalla kun siivosimme taloa sisältä, piti tuvan alustakin tyhjentää kaikesta sinne vuosikymmenten aikana heitetystä moskasta. Ryömintätilan ympärillä oli laudoitus, joten se ensimmäiseksi pois. Tilaan oli laudoista rakennettu myös kanoottiteline, joka oli aika ikävä purkaa. Ahtaassa tilassa jouduin ryömimään selälläni moottorisahan kanssa ja sahailin lautoja pätkiksi. Viiden tuuman nauloilla oli koko komeus hakattu yhteen, nauloja vieri vieressä eli ei mitään mahdollisuutta sorkkarautatyöskentelyyn.

Mikä vimma on entisaikain ihmisillä ollut hukata tavaransa talon alle? Löysimme kasoittain lasipulloja, kenkälestejä, suksia ja sauvoja, reen jalakset ja yksi lompakkokin siellä oli, valitettavasti tyhjänä.

Keväällä sahatut korvaushirret on taapeloitu alapihalle. Matkaa talolle ei ole kuin n. 30 m mutta se on ylämäkeä. Ovat melko painavia, kuvassa vedän pienimmän yksilön talolle maitokärryjä apuna käyttäen. Täytynee pyytää naapurin maanviljelijä traktoreineen apuun, muuten hirsimiehillä menee ensimmäinen viikko punnertaen tuota matkaa.

Mies vetää hirsiä.

SANITEETTITILAT OSA 3

Askartelimme taas hieman huussia. Puutavaraliikkeestä löytyi jäännöserä 28 x 95 mm ponttilattialautaa niin siitä lattia. Ostin hommaan ei ihan halvan Basson rullalipasnaulaimen ja naputtelimme sillä lattian ja kattopaneelin. Ihan en ole tyytyväinen naulaimeen, kovin vaihtelevalle syvyydelle naulat löi. Todellinen tulikoe tulee sitten erinäisten rakennusten ulkovuorauksen paukuttelussa.

Samasta puutavaraliikkeestä mukaan tarttui myös kattopaneelia. Rakennuksen huussin puoleinen osa tuli paneloitua ja maalattua hempeän siniseksi (Laten huoneen katon maalinjämät), varaston puoli jää ilman panelointia.

Huussin puolelle sisäseiniin tuli osb-levy. Sen päälle on tarkoitus tapetoida ja laittaa puolipaneeli.

Tapettivalikoimaa.

 Katoksi tuli perinteinen kolmiorimahuopakate. Vähän työläämpi tehdä kuin esim. peltikatto mutta tässä oli oiva kohde harjoitteluun. Ehkä sitten näkyvämpiin rakennuksiin osataan tehdä täydellinen.

Kylmää kyytiä syyskuun ensimmäisellä viikolla.

Kuten kuvista näkyy, erikoisena ratkaisuna on ollut tehdä pinnat sisältä ulospäin. Ulkovuorta ei ole vielä ilmestynyt. Joku ajatus tässä oli mutta ei kyllä tule enää mieleen.

OMAVARAISTALOUS, HERE WE COME!

Olemme ryhtyneet ruuan suhteen lähes omavaraisiksi. Heinäkuun viimeisellä viikolla nostimme ensimmäiset perunat omasta maasta ja kylläpä maistuivat hyviltä. Siitä lähtien kasvimaasta on tullut perunaa, sipulia ja yrttejä. Herneet ja lantut kyllä jäivät kasvamatta, ainakin herneet mätänivät sateisen kesän takia.

Myös kalaonni on ollut mahtava. Poika nosti laiturin päästä kuvan vonkaleen ja tottahan sekin paistettiin nuotiolla.

Ostin käytetyn puuveneen. Kunto on ihan hyvä, pitää vettä ja on hyvä soutaa. Vesirajan alapuolelta on tervattu ja yläpuoli maalattu. Nyt täytyy opetella puuveneen huoltoa.

Neitsytmatka.

Polttopuut tulevat myös omasta metsästä, vaikkei niitä lisää juuri tarvitsisikaan. Olen raahannut töistä kaikenlaista tammi- ja pyökkikalikkaa ja ne ovat toistaiseksi riittäneet saunan ja grillin kuumennukseen.

Tulevaisuutta silmällä pitäen aloitin kuitenkin koivikkomme harvennuksen. Koivikon pinta-ala on ehkä kaksi hehtaaria ja se on ollut melkoista läpipääsemätöntä ryteikköä. Raivaussaha lauloi päivän ja neljännes alasta oli raivattu. Puolet koivuista nurin, samoin suuri osa koivun ja pihlajan taimista. Jätin kuitenkin haavat, raidat ja suurimmat pihlajat ilahduttamaan metsän ötököitä, lintuja ja miksei ihmisiäkin. Jospa tuosta muutaman vuosikymmenen kuluttua saisi jälkipolvet muutaman tukkipuun kaadettua.

Kuvaan onnistuin vangitsemaan kaikkein käyrimmät puut.

Käytiin keskikesällä Mäntässä Serlachius-museossa ja samalla reissulla haettiin Tamminiemen sahalta kutterinpurua tuleviin eristystarpeisiin. Oma puruimuri oli mukana ja peräkärryllinen jätesäkkeihin imettyä purua siirtyi torpalle. Seuraavalle hakumatkalle ei kyllä tule otettua imuria mukaan, lapiopelillä työ sujui nopeammin.

Juhla-asuinen purunimijä.

SANITEETTITILAT OSA 2

Huussirakennelman alakehän päälle pitäisi kai saada seinätkin. Olimme sahanneet kuusesta muun muassa 100 x 100 mm parrua, josta teimme seinien rungon. Yrityksenä oli tehdä hieman muunlaisia rakenteita kuin vain ammuskella naulapyssyllä kalikat yhteen, joten jokainen liitoskohta lovettiin ja tapitettiin. Yleensä ne vielä varmistettiin kulmaraudoilla ja ruuveilla.

Nurkkatolpat teimme siis 100 x 100 mm parrusta. "Kurkihirteen" ei löytynyt omista lautakasoista sopivaa tavaraa, joten kävimme ostamassa kaupasta 50 x 150 lankun. Seinien keskelle, lattiavasoiksi, vinotukiin ja kattotuoleihin käytimme 50 x 100 mm lankkua.

Vesikatteeksi on tarkoitus laittaa perinteinen kolmiorimahuopakate. Sen alle piti saada tasainen ja kiinteä alusta, joten punnersimme 15 mm:n havuvanerit katolle. Tässä vaiheessa oli pakko koota rakennustelineet, ei enää onnistunut A-tikkailta.

Käsityökalut käytössä.

Vinotukien kiehtova maailma.

Lopuksi tunnelmaa nostattamaan juhannusruusu, joka kukkii pari viikkoa myöhässä.

Ja kuva pellolta, jonka naapurin maanviljelijä kävi taas heinäkuun ensimmäisellä viikolla äestämässä. Tarkoituksena on kuivatella juolavehnän juuria, josko ne joskus siihen kyllästyisivät.

SANITEETTITILAT

Pihassa on vanha huussi. (Itse asiassa niitä on kaksi, mutta ei siitä toistaiseksi enempää).

Huussi on todella huonossa paikassa. Allaolevassa kuvassa näkyy tulevan kesäkeittiömme ainoa seinänpätkä; arvannette loput. Huussi on todella ahdas. Ovea ei saa sisältä lukkoon, mutta ikkunan puutteessa ovea on joka tapauksessa pakko pitää auki jos haluaa jotain nähdä. Huonona puolena lisäksi on se, että huussi huojuu uhkaavasti ovea avatessa.

Say no more.

Joulun aikaan lehtiä selatessa vastaan tuli ihana leikkimökki. Ja siitähän se idea sitten lähti. Jotain pienen talon tapaista huussirakennelmaa on saatava. Sellainen söpö rakennus, mistä ei missään nimessä tulisi mieleen perinteinen huussi, pikemminkin oikea talo.

Ideakuva jostain sisustuslehdestä.

Uuteen huussiin tulee lisäksi työkaluvarasto. Pinta-ala rakannelmalla on sen verran pieni, että mitään rakennus- tai toimenpidelupia ei tarvita. Koska nykyisen huussin välittömään läheisyyteen on tarkoitus hamassa tulevaisuudessa rakentaa kesäkeittiö, piti huussille etsiä uusi paikka. Tontin korkeuserot asettivat paikan valinnalle oman  haasteensa. Huussin uusi paikka sijaitsee tulevaisuudessa pihan toisella puolella metsän rajassa ensimmäisten puiden takana. Alunperin rakentamisessa ajateltiin hyödyntää paikalla valmiiksi olevia isoja kiviä, mutta niiden väliset korkeuserot olivat liian pienet.

Paikan mittausta.

Ylläolevassa kuvassa on katkottu kaikki pihlajan- ja herukantaimet ja sovitellaan jätepuusta tehtyä mallinnetta nurkkakivien ja kulkureittien etsimiseksi. Paikalta haravoitiin pehmeää metsänpohjaa ja risuja kottikärryittäin kauemmaksi.

Viime syksynä naapurin kukkakaupan alennusmyynneistä hankituille graniittipaloille saatiin käyttöä nurkkakivinä. Niiden alle kaivettiin soraa ja betonilaatat, joihin graniittikivet liimattiin saneerauslaastilla. Puuosat eristettiin kivistä kapillaarisesti nousevaa vettä vastaan vanhan kansan oppien mukaan koivun tuohella. Vähän kyllä fuskattiin vanhoista opeista vahvistamalla tärkeitä liitoksia polyuretaaniliimalla. Kun perustukset on saatu kasaan, on aika siirtyä jatkokehittelyyn...

MULTAA

Piti perustaa kasvimaa. Perunaa, sipulia ja sen sellaista hyötykasvia.

Mutta pellolle sitä ei voinut laittaa, siellä on liikaa juolavehnää ja muuta rikkakasvia. Eikä maapohjakaan sovi kasvimaalle. Pihallakaan ei oikein ole multavia paikkoja.

Tilattiin siis uutta multaa. Tehtiin hieman hintavertailua ja yllätys oli, että suursäkit olivat 50 litran säkkejä kalliimpia litrahinnaltaan. Halvimmaksi olisi varmaan tullut ostaa irtokuormana, mutta sitten olisi pitänyt ottaa 10 kuutiota eikä mullan laadusta olisi ollut takeita. Tai ainakin ajattelimme, että Kekkilän säkkimullat ovat tutkitumpia kuin irtokuormina myytävä tavara.

Taloon.comista tuli siis 120 kpl Kekkilän 50 litran säkkiä, kaksi lavallista. Nimellisesti 6 kuutiota mutta pakkausten mittojen mukaan n. 4,5 kuutiota. Hirveästi muovijätettähän tuosta syntyy mutta onneksi Tampereella on toimiva muovinkierrätysjärjestelmä. Ja säkkejä on kyllä helppo siirrellä.

Päätimme kokeilla lavakasvimaata. Tukkien sahauksessa oli syntynyt kaikenlaista pintalautaa, josta saimme sopivasti askarreltua kasvilavoja. Niihin saimme uppoamaan 30 multasäkkiä.

Istutimme lavoihin perunoita, sipulia, herneitä, lanttua, naurista, tilliä, persiljaa ja basilikaa. Vähän myöhästyimme juhannusperunoista, sillä idätetyt perunat menivät maahan 4.6. Josko heinäkuussa tuolta kuitenkin uusia perunoita saisi...

SAHURI KÄVI KYLÄSSÄ

Tai oikeastaan sahuri kyläili jo toukokuun alussa mutta ei ole aiemmin ollut kuvia tuotoksista.

Tutullani on kuvassa näkyvä (kuvan hippi on siis se tuttu) auton perässä liikuteltava vaakavannesaha. Tukki nostetaan nostimella sahapöydälle ja sahauksessa teräpäätä liikutellaan. Tukin maksimi halkaisija on n. 100 cm ja pituus 6 m, hyvin saatiin sahattua meidän puut.

Kolme päivää reippailimme tukkien parissa raikkaassa kevätilmassa. Sahuri sahasi ja minä siirtelin tukit nostimelle ja sahauksen jälkeen valmiit laudat, lankut ja hirret sivuun. Ihan työstä kävi, uni ja ruoka maistui illalla. Myöhemmin vielä taapeloin valmiit tuotteet kuivumaan neljään eri pinoon.

Sahauksessa syntyi myös hieman alle kuution keko sahanpurua. Sitä on yritetty tunkea moneen paikkaan, mm. sinne trampoliinin alle. Nurmikon siemeniin sekoitettuna osoittautui erittäin hyväksi aineeksi kun nurmikkoa kylvettäessä erottui jo kylvetty alue.

MAITOLAITURI

Talvella kun meillä maanviljelijöillä on runsaasti luppoaikaa, voimme tehdä puhdetöitä. Tänä vuonna torpalle valmistui maitolaituri jämälaudoista. Navetasta löytyi vielä vanhoja maitotonkkia kukkatelineiksi, kuvassa on tosin vain se ruosteisin.

Maitolaituri pystytettiin sisääntulotien alkuun ja sen on tarkoitus toimia roskakatoksena. Tosin toistaiseksi sen pääasiallinen virka on ollut lasten leikkien tukikohta, voi olla ettei sitä enää saa sille alunperin varattuun tarkoitukseen.

Maitolaituri ilman koristeita

Maitolaiturin vieressä tönöttävä navetta on selvästi kyllästynyt elämäänsä ja alkanut purkaa itseään. Erään kerran sisälle kurkistaessamme huomasimme, että välikatosta on yksi kannatinhirsi katkennut ja tipahtanut navetan nurkkaan heittelemiemme lautojen päälle. Mielellään ei tuossa rakennuksessa aikaansa vietä...

Katkennut kattohirsi

PUUTARHAN KEVÄT

Mistä tietää, että kevät on tullut?

Siitä, että tramppa on otettu käyttöön. Talvella koivujen kaadon yhteydessä trampoliini oli revitty alarinteeseen suojaan kaatuvilta puilta. Siellä se nökötti lopputalven mutkalla ja irtonaisine osineen. Omalle paikalleen se pääsi heti kun maasta lähti lumi. Ja kun sen paikalle kaadetut koivut oli pilkottu. Ja oksat siivottu. Ja sanomalehdet levitelty (kyllä!).

Sanomalehtien levittely pihamaalle on epätieteellinen experimentti, josko trampan alla kasvavat nokkoslaumat ynnä muut saataisiin tukahdutettua. Sanomalehtien päällä painoina on kiviä ja laudankappaleita, ja kuvan oton jälkeen sen päälle on levitetty myös märkää sahanpurua. Purua näet oli melkomoinen pino hukattavaksi sahurin käynnin jälkeen.

Trampoliinille koitti kevät.

Keväällä oli yllättävän helppo tehdä pihasta "löytöjä" kun rehottavat heinät ja vuohenputket eivät peitä näkymiä. Vai mitä sanotte tästä?

Tai tästä? Yllä olevassa kuvassa on risuja parin neliömetrin alueella. Alla taas... ehkä 20 neliötä.

Risujen lahoamisasteesta huomaa, että ihan viimeaikaiset pinot eivät ole kyseessä. Sijainti molemmilla esimerkkiläjillä on kyseenalainen (kyllä, näitä on siellä täällä muuallakin), toinen on heti tuvan ikkunoiden alla ja toinen pihaan tultaessa. Pienillä operaatiolla nimeltä maitokärrymuilutus ja haravointi saatiin jo maan pintakerrostakin näkyviin. Alempaa kuvaa otettaessa olivat alimmat risut vielä jäätyneinä maahan kiinni, joten ihan kaikkea ei saatu kerralla irti. Ylemmän kuvan paikkeilta olin jo viime kesänä hakettanut aika määrät rankoja ja isoja oksia, mutta nämä "pienet" risuläjät olivat niin heinien peitossa, ettei niihin päässyt käsiksi. Tällä kohdin kallio on hyvin lähellä, joten ajatuksissa siintelee riipiä joutavat heinikot pois ja perustaa pihakallio näille main.

On haravoitu.

Haravoinnin yhteydessä löytyi kaivon vierestä kukkapenkki, jonka olemassa olosta ei viime kesänä ollut aavistustakaan. Nyt sieltä puski joukoittain iloisia narsisseja. Päällänsä oli juuri tuon alemman risuläjän helmoja ynnä muuta kuollutta kasvillisuutta sellainen kerros, että siitä tuskin mikään olisi kasvanut läpi. Navetan päädystä tulevien lautapinojen alta pelastin muutaman sipulikasvin ja siirsin yläpihalle tammen viereen. Siellä täällä nurmikolla näkyy seuralaisia, on tulppaaneja, idänsinililjoja ja käenrieskoja.

Narkissoksen kaimat.

Skilloja.

Käenrieskoja ja mansikoita.

Käenrieska oli minulle aikaisemmin tuntematon laji. Puhelinkosultoin viherpeukaloäitiäni ensimmäisten havaintojen jälkeen. Kovin paljon kuvailua ei ollut antaa, lähinnä kukan väri ja kasvin korkeus. Uskomatonta kyllä lajitunnistus oli seuraavana päivänä varmistunut ilman ainoankaan kuvan vaihtoa. Teille, jotka ette kyseistä lajia tunne, tiedoksi, että pikkukäenrieska on pienin Suomessa elelevä liljakasvi. Korkeutta on vuokkojen verran, mutta lehtiä on vain yksi, pitkänomainen ja kapea. Pikkusormenpään kokoisia mukuloita löytyi ruusupenkkiä raivatessa ja ihmettelinkin jo syksyllä mitä mahtavat olla. Keväällä kasvusto näyttää lähinnä harvalta ruohikolta kunnes keltaiset söpöt kukat puhkeavat.

ALKUVUOSI: TUKKEJA, HORMEJA JA VILLIELÄIMIÄ

PUIDEN KAATOA

Helmikuussa Puutyö Papu tuli kaatamaan talon ympäriltä 11 pihakoivua, jotka olivat kallellaan taloon päin ja joidenkin puiden oksat roikkuivat katon päälläkin. Taljavirityksillä varmistimme, että puut kaatuivat oikeaan suuntaan ja kyllä ammattimies hommansa osasikin.

Pihakoivut kaatuvat

Samalla Papu kaatoi suurimmat metsästä kaadettavat männyt. Rehellisesti sanottuna oma rohkeus ei enää riittänyt kaatamaan satavuotiaita mäntyjä, joiden ympärysmitta tyveltä oli parhaimmillaan 70 cm. Eikä oman moottorisahan laippakaan olisi riittänyt niiden nujertamiseen.

8 kuution kasa 60 cm pätkiä odottaa halkaisijaansa

Naapurin maanviljelijä ajoi metsätraktorillaan ja tukkikärryllään puut pihaan odottamaan sahuria, pino mäntyjä ja toinen kuusia. Tein siis ajouria sinne tänne ja ensi talvena, kun kaadetaan uusi satsi kuusia, saadaan ne haettua näppärästi.

Tukit matkalla

Mäntypino

 HORMEJA

 Talossa on kaksi savupiippua ja kummassakin kaksi erillistä hormia. Aiempi omistaja oli tunkenut tuvan ja piiankammarin piipun hormeihin teräspiiput mutta mitenkään niitä ei oltu kiinnitetty paikoilleen. Veto kuulemma on ollut tuvan leivinuunissakin huono ja muita tulisijoja ei ole vuosikausiin käytetty.

Asta-messuilla tapasimme kahden eri hormien tarkastuksia ja kunnostuksia tekevän yrityksen edustajat, jotka lupasivat tulla tekemään ilmaisen hormien tarkastuksen (ja tarjouksen kunnostuksesta). Vaihtoehtoina kunnostuksessa on yleensä hormin massaus tai sisäpiipun asennus. Sisäpiippua käytetään kuitenkin pääasiassa öljykattilan yms. yhteydessä, se kun pienentää liiaksi hormia ja aiheuttaa kondenssiongelmia. Kummatkin firmat kävivät paikalla, kuvasivat kamerallaan hormit koko matkalta ja tekivät savukokeita vedon toteamiseksi.

Toisen yrityksen mukaan hormeja ei kannata missään nimessä massata, sillä ne ovat vedon kannalta liian suuria ja pinta-alaa pitäisi mieluummin supistaa. Eikä massaa kuulemma saa hormissa olevien mutkien vuoksi laitettua alas asti, joustoputki sinne menisi.

Toinen yritys taas aikoi massata vain piipun yläosat, alaosat olivat heidän kuvauksen mukaan ihan hyvässä kunnossa. Alaosassa savukaasut ovat sen verran kuumia, että ne pitävät hormit puhtaampina ja vain yläosaan kertyy nokea ja muita haitallisia aineita.

Hinta oli molemmilla vaihtoehdoilla suurin piirtein sama. Täytynee pyytää vielä nuohooja paikalle puolueettomana sanomaan oma mielipiteensä.

METSÄN ELÄIMIÄ

Pihalla oli jossain vaiheessa jolkotellut ilves, sillä sen jäljet metsästävä metsurimme tunnisti lumesta. Ilves oli juoksennellut pihapiirissä sinne tänne mutta se, oliko löytänyt etsimäänsä, ei selvinnyt.

Ilveksen tassunjäljet

Myös korppi on kaarrellut pihan yllä, kun olen käynyt talvella paikalla. Sillä on ollut kova kisa varisten kanssa mutta voittajaa ei ole julistettu.